Talven taikaa

Metsässä on niin hiljaista. Kuulen melkein, kun huurre kerääntyy oksiin. Hienoista helinää, tuulen kuisketta latvoissa. Lumi narskuu, pakkanen nipistelee poskia ja sormenpäitä. Metsä kutsuu lumollaan. Lähden seuraamaan...

...Ja mistä itseni löydän. Loppui kuvausreissu lyhyeen, kun jalka humahti muka kovettuneeseen hankeen polvea myöten. Mukavana yllätyksenä kinosten alla oli sulaa vettä, oikeaa kuravettä. Äkkiä jalka jotenkin pois lumesta ja juosten sisälle. Karu ja kurainen loppu tunnelmalliselle retkelle. Tulipahan huopatossut pestyä.