Vuosi 2014, osa 2/3

Heippahei! Tuntuupa ihan mielettömältä kirjoitella viime kesästä, kun täällä on lumensyyvysennätykset paukkuneet. 113cm!

Heinäkuu

Mennyt kesä oli aikaisempiin kesiin verrattuna tavattoman erilainen. Teimme autottomana tietoisen päätöksen, että emme lähde suomeen. Yksi suuri syy oli myös se että mieheni yhä opiskeli. Heinäkuu oli huippilämmin! Monesti pakkasin kesäkassiin aurinkorasvan, juomapullot ja lukemista sekä viltin ja suuntasimme leikkipuistoon. Lasten leikkiessä makoilin varjossa lukien kirjaa. Yritimme myös ottaa ilon irti tästä Luulajan kesästä ja kävimmekin kerran Klubbvikenissä, saaressa, jossa on aivan mahtava uimaranta. Pääsimme myös eräiden ystävien mökille pikkusaareen ja se reissu oli kuin jostain kirjasta. Meren huuhtomia kallioita, merivesi lämmintä kuin linnunmaito ja illalla matkalla kotiin päin aavemainen usva peltojen ja lehmien ympärillä. Loppukuusta alkoivat mustikat kypsyä ja löysimme mieheni kanssa salaisen uimarannan. Todennäköisesti meillä ei ollut vain mukavaa ja hauskaa. Ikävöimme suomeen ja riitelimme, meillä oli huonoja päiviä ja vettäkin saattoi sataa joskus. Aika kultaa muistot, mutta ei ole vielä korjannut sitä rikkipaukautettaua auton ikkunaa, josta naapurimme tuli kertomaan eräs päivä heinäkuussa.

Elokuu

Kesä jatkui ja teimme retkiä lähimetsiin sekä kaupungille kahvilaan. Löysimme kourallisen mesimarjoja, avohakkuullisen vadelmia sekä ämpärillisen kanttarelleja. apset roikkuivat metsässä joko mukana, tai sitten polkaisin yksin illalla kun mieheni saapui kotiin. Lähijärvellä ja sen ympäristössä vietimme aikaa hikisinä ja hyttysten syötävänä, mutta vihdoin tuli kesän komein ukkonen ja maa imi pesusienen lailla. Elokuun loppupuolella aloitin taidekoulun. Pyörällä päästä ja aivan hukassa ensimmäsenä päivänä, mutta parin viikon jälkeen olin yksi joukossa. Mieheni valmistui kokiksi ja oli kotona kun minä ravasin kouluun. Kaiken kaikkiaan kuu oli täynnä uusia tuulia. Tunsin että koulun alku sai mieleni virkeämmäksi ja perspektiivini laajeni.

Syyskuu

Opintoni jatkuivat vauhdilla. Teimme opintokäyntejä, maalasimme akvarelleilla, kananmunatemperalla, paukutimme peltiä, vietimme yhden vesiväritunnin kahvilan terassilla luonnoksia piirtäen, mutakakun voimalla. Kotona lapset aloittelivat päiväkotia isän kanssa. Vietimme pidennetyn viikonlopun Koskivaarassa ja saimme nähdä jahtiporukan hirvenpaloittelun. Illalla soutelimme joella, joka oli peilityyni. Kaiken kauneuden saattoi nähdä, sillä hyttyset eivät enää peittäneet aurinkoa. Ihan hassua, että tästä kaikesta on jo melkein puoli vuotta. 

Mitä vielä?

Tänä vuonna on kerennyt sattua kaikenlaista ei niin mukavaa. Tässä hieman kevään saldoa:

• Pikku-Myy muki löytyi tiskikoneesta korva irronneena
• auto ei mennyt katsastuksesta läpi, eikä raha ole vielä riittänyt sen kuntoon laittamiseen
• eräänä päivänä naapuri soitti ovikelloamme ja kysyi olimmeko tietoisia, että meidän auton pieni kolmion muotoinen ikkuna on rikki. Että ei sada sisälle jos tulee sade. Ei, ei tiedetty mutta nyt kyllä. Kiitos.
• meidän niin-hieno-punamusta-kirpparilöytö Stiga-rattikelkka varastettiin. Milloin, emme tiedä, mutta yhtäkkiä sitä ei vain enää ollut rappukäytävässä.
• Niiskuneit-muki lipsahti käsistäni ja iskeytyi kohtalokkain seurauksin tiskikoneeseen. Siis hajosi.
• Tiputin vihkisormukseni haravoidessani pihalla

Yhtäkään edellä mainittua asiaa ei olla saatu kuntoon tai löydetty. Rahallisesti pelissä on muutaman kuukauden vuokran suuruinen summa. Eikö tässä tilanteessa olekin jo lupa hieman itkeä?

Nä, jag orkar faktiskt inte skriva på svenska. Fast jag kan berätta att jag har tappat bort min vigselringen.

Kemikaalit kotonamme

Koskaan aikaisemmin en ole tainnut tästä aiheesta kirjoittaa, vaikka aihe lähellä sydäntäni onkin. Nimittäin kemikaalit kotona, vaatteissa, ruuassa ja kaikessa mikä meitä ympäröi. Täällä ruotsissa Naturskyddsföreningen (Luonnonsuojeluyhdistys) teki tutkimuksen yhteistyössä bloggaajaäitien kanssa, missä nämä äidit lähettivät pölyä lastenhuoneistansa laboratorioon tutkittavaksi. Tarkoituksena oli tutkia, mitä kaikkia haitallisia aineita lastenhuoneista löytyy. Mukana tutkimuksessa oli muun muassa Underbara Clara ja Magdalena Graaf. Valitettavasti luen todella vähän suomenkielisiä blogeja, enkä ole löytänyt aiheesta vastaavaa tekstiä suomeksi, mutta sitä jota kiinnostaa lukea ruotsiksi on tässä, tässä ja tässä muutama Claran bloggaus aiheesta. Miksi sitten nämä kemikaalit ovat niin vaarallisia ja mitä ne ylipäätään ovat? Ja missä haitallisia kemikaaleja on?

Legot - muovit jotka taidan kuitenkin säilyttää

Tutkimuksessa lastenhuoneista löydettiin mm. Ftalaatteja. Ftalaatit tekevät muovista pehmeää ja taipuisaa ja sitä on esim. muovimatoissa, maaleissa, kaapeleissa, ruokapakkauksissa, tapeteissa, sandaaleissa, pyyhekumeissa, vaatteiden painokuvissa etc. Tutkimukset osoittavat että tietyt ftalaatit voivat vahingoittaa lisääntymiselimiä. Ftalaateilla on myös yhteys lisääntyneeseen ylipainoon, allergioihin sekä astmaan. Toinen tutkittu aine oli Bisfenoli A. Tätä löytyy mm. muovipulloista, säilyketölkeistä, muovipakkauksista, cd-levyistä, piilolinsseistä, kuiteista ja hammaspaikoista. Tutkimukset osoittavat että Bisfenol A lisää riskiä rintasyöpään, haittaa lisääntymistä sekä kasvattaa riskiä liikalihavuuteen ja diabetekseen. Bromioidut palonestoaineet oli myös tutkimuksessa mukana. Niitä voi lelujen lisäksi olla vaahtomuovipatjoissa, sähkölaitteissa sekä sohvien ja sänkyjen kankaissa. Palonestoaineilla on yhteys syövän ja - niin kuin monet tutkijat uskovat - jopa autismin esiintymisessä. On olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat että sperman laatu on laskenut 50 prosenttia 50 vuodessa, samalla kun kivessyöpä on lisääntynyt.

Tässä olen maininnut nyt kolme kemikaalia, mutta niitä löytyy enenmmänkin. Olen ruvennut vähentämään kotoamme muoveja. Ei vain lasten leluja, vaan myös keittiötarvikkeita, vaatteita (tiesitkö että fleece-paidat tehdään mm. vanhoista muovipulloista?) ja muita tekstiilejä. Oikeastaan jo pitkän aikaa olen vältellyt muoveja keittiössä, sillä kuuma ruoka ja muovi ovat todella huono yhdistelmä, koska lämpö irrottaa muovista haitallisia kemikaaleja entistä tehokkaammin. Koko juttu ei olekkaan vain muovin välttelyä, vaan pikemmin kemikaalien välttelyä. Joku voi ajatella, että turhaa hössötystä asiasta, joka ei ennenkään ole ollut ongelma, mutta ennen ei ole ollut tutkimuksiakaan asiasta.

Puiset junaradat. Oivallinen esimerkki kuinka lelu voi olla puinen, vaikka nämäkään eivät täysin muovittomia ole.

Miksi sitten tämä asia kiinnostaa niin kovasti? Siksi, koska meillä on pieniä lapsia ja kukapa ei haluaisi lapsillensa parasta. On tutkittu, että herkin ikä on pikkulapsi- ja teini-ikä. Myös äidin veressä olevat ympäristömyrkyt siirtyvät kohdussa istukan kautta lapseen. Lastenhuoneesta on lähtenyt muovisia leluja, keittiöstä muovisia paistinlastoja ja kulhoja ja tilalle on tullut tavaroita puusta ja metallista.

Ketä kirjotus kiinnosti? Herättikö ajatuksia ja kysymyksiä? Voitte mielellään kommentoida!