Viherpeukalon unelmia

Kaikki on näköjään mahdollista. Menee vain kirjastoon vaikka ei olisikaan suunnitellut lainaavansa yhtään mitään ja sitten huomaa hyllyssä kolme kirjaa joita on halunnut jo pitkään lukea. Ja nämä kirjat siis löytyivät lähikirjastosta jossa yleensä on niin tunkkainen valikoima ja kaikki mielenkiinoiset uutuudet ovat lainassa tai kaupungin kirjastossa. Kirjastot yleensä on mun lemppareita, voisin valehtelematta viettää niissä kokonaisen paivän jos vain olisi eväät mukana ja lapset hoidossa. Niin mutta asiaan. Lainasin kolme kirjaa, ja näin ensiselailulla jäin kahteen (kolmatta en vielä kerennyt sen enempää avata) niin kovasti kiinni, että haaveet omasta maapläntistä tai viljelystä yleensäkkin saivat vettä kuutiokaupalla myllyihinsä.

Olen harmitellut "me asutaan kerrostalossa, ei täällä voi mitään viljellä, kaikki on niin surkeeta kun on vain pieni parveke jne...". Sitten tartuin kirjaan "Konsten att odla staden"(eli siis suunnilleen: Kaupunkiviljelyn taito) ja aukeni sellainen maailma josta jo pikkasen olin kuullut. Saatan ehkä olla hieman jälkijunassa, mutta en ollut ihan tajunnut että ihan tuollaisessa mittakaavassa voi tosiaan kaupungissakin viljellä. Jotenkin kaupunki on mielessäni kiveä ja asvalttia ja ne vihreät pläntit on sitten niitä hienosti hoidettuja puistoja. Iltapäivämietteillä kerkesin jo perustaa naapuruston puutarha-yhdistyksen ja kiivasti etsin mieleni sopukoista paikkaa jonne urbaanipuutarha perustetaan, jaoin naapureille lappuja asian tiimoilta ja mietin sopivia ruotsinkielisiä repliikkejä, kun esitin ideaani kaupungin päättäjille ja vuokraisännälle. Sitäkin kerkesin miettiä että ketä naapureita sinne oikein haluisin mukaan kanssani viljelemään, mutta tajusin että sehän pitäisi olla kaikille avoin. Joten hieman nieleskelin ja otin mukaan kaikki naapurit, huolimatta minkälaisia ne ikinä onkaan. Mukavaahan siitä tuli! Niin no tää kaikki on nyt ihan kuviteltua vain, mutta ihan täysin mahdollista. Täytyisi joku energinen tyyppi pistää alulle kyseinen juttu. Onhan mulla tuolla parvekkeella noi laatikot, mutta kun multa puuttuu!

Toinen mukava kirja, Självhushållning på Djupadal. Ihan tässä haluisi omistaa possun jos toisenkin sekä pari lehmää ja kanoja ja kissoja ja ankkoja ja lampaita. Ja sitten vielä kasvimaat ja kasvihuoneet ja maakellarit ja kaikki olisi luomua. Aikamoinen työparatiisihan se olisi ja saahan sitä haaveilla. Josko joskus, ei ehkä tuossa mittakaavassa, mutta vaikka pienemmässä.

Siitepölyn armoilla

Ihme etten aivasta kun katselen näitä kuvia. On nimittäin ilmoja pidellyt ja me olemme istuneet sisällä. Eilenkin oli maailman kaunein kevätkesäpäivä, lämmin ja luonnon tuoksu mitä huumaavin. Mutta sisällä olemme tosiaan olleet, poikakin sai pelata luvattoman kauan tietokoneella kun en jaksanut muuta keksiä. Siitepöly on sitten inhottavaa! Toissa iltana teddyn silmä turposi kaikesta siitepölystä ja likasillä käsillä hieromisesta niin, että aamulla se ei meinannut edes aueta. En viitsinyt viedä häntä päiväkotiin, kun siellä ollaan ulkona niin paljon ja päiväkodin piha on täynnä koivuja. Lääkkeet aloitimme alkuviikosta ja toivotaan että ne alkaa pian tepsimään. Josko tänään uskaltaisimme ulos. Nyt yöllä kun tätä kirjoittelen niin ulkona ripsii mieltä rauhoittava kesäsade. Musiikkia siitepölyallergikon korville. 

Ilta-aurinko oli illalla niin mahtava että piti käydä pihalla vähän valokuvaamassa. Yritin ihan viileesti vaan olla ja ottaa kuvia, mutta silti mieltä vähän kaivoi: mitäköhän ihmiset ajattelee kun täällä pusikossa kyykin, toivottavasti ne huomaa että mulla on kamera, ajattele jos ne luulee että mä kuvaan niitä salaa.... Juuri kesken tällaisten ihan hupsujen ajatusten näin silmäkulmassa taas jonkun koiran lenkittäjän ja ajattelin jo ottaa jalat alle. Kumma kyllä, tyttö pysähtyi sinne silmäkulmaan ja käänsin päätäni ja näin jotain mikä sai minut ihan iloiseksi. Tällä tytöllä oli koiran lisäksi kamera, varustettuna vielä hurjemmin kuin omani ja siellä se tyttö kyykki kuvaamassa vastavaloon. Jos olisin vähän spontaanimpi tyyppi, olisin jo huikannut hänelle iloisesti jotain yhteisestä harrastuksestamme, mutta sen sijaan tunsin oloni hieman kotoisammaksi ja lähdin hetken päästä kotiin päin. Oikeesti, tämä oli ensimmäinen kerta kun näin jonkun muun kameran kanssa kuljeksivan ja kuvaavan täällä meidän kulmilla.

Valoa on nyt yötä päivää

Voi tätä valon määrää! Nyt saa olohuoneessakin sälekaihtimet kokonaan auki kun tuli työmies asentamaan uudet. Valoa lisäsi vielä se, että pesin ikkunat edestä ja takaa ja molemmilta sivuilta. Ja toki kun on niin valoisaa niin pitäähän sitä uudet klasit saada! Ihastuin noihin pyöreisiin, mutta luulen että ovat aika lailla mielipiteitä jakavat. Pääasia kuitenkin että itse tykkään.

 Olemme myös saaneet nauttia lämpenevistä keleistä. Siitä on nautittu vaikka kuulinkin että kehäkolmosen lähiseuduilla on vielä lämpöisempää. Naapureiden uusi grillikin on nyt testattu ja kyllä sillä kaasulla vain on mukava grillata. Ootteko maistanut parsaa? Ihan mielettömän hyvää, voissa kevyesti pastettuna, niin että purressa rusahtaa.

Ja tämä kirja. Tuli tilattua lempilehti, Family Living, ja tilaajalahjaksi tuli tämä ihana kirja, Rum för kidsen. Aika jänskiä juttuja, niinku verkko katonrajassa jonne voi kiivetä kaappiportaita pitkin. Tai höyläpenkki lastenhuoneeseen. Kirjan idea on hauska sisustaminen, niin että lastenhuoneessa on lapsilla kivaa, eikä vaan niin että vanhempien silmää miellyttää. Ruotsiksi toi on, enkä tiedä miten sen saatavuus on suomessa, mutta kirjailijalla on blogi mistä löytyy diy-juttuja.

Aurinkoista ja lämmintä kevättä ja kesänalkua. Mä tässä jo surkuttelin kun on niin pitkä ja kylmä kevät, mutta eiköhän se tästä!

Mun arki 1/5 - Vardag 1/5

Jonna pyysi kertomaan arjestani viiden päivän ajan kuvin, mutta kuten olette huomanneet, ei bloggaamiseni ole kovin reaaliaikaista. Näin siis meillä 9.5, viime perjantaina. Tällä kertaa en jaksanut tehdä kuville mitään muuta kuin muuttaa kokoa, niitä tulikin niin paljon.

Jonna ville att jag skriver om våran vardag. Men som ni har märkt, bloggar jag inte direkt realtid. Så här var det hos oss den nionde maj, alltså förra fredag.

 Teddyllä ei ollut päiväkotia, joten lähdimme kaikki kävellen ja pyöräillen kauppaan. Tiitta kirjotti kauppalistaan myös omat toiveensa ja tulkitsin niitä parhaani mukaan.

Teddy hade inte förskola så vi gick och cyklade till affären. Tiitta skrev sina önskemål och jag försökte tolka dåm så bra som möjligt.

 Matkan varrella on tosi cooleja alikulkutunneleita. Kukkia katossa ja viidakko seinillä. Tunneliin voisi jäädä pidemmäksikin aikaa vain katselemaan kivoja maalauksia. Kaipa täälläkin on jo kevät, vaikka tuo kyseinen perjantai oli juuri niin kylmä kuin kuvissa näyttää. Tuuli niin että käteni kuivuivat hanskojen puutteessa ja tiitan silmät valuivat kuin pieni putous. Ylämäissä ei teddyn pienet jalat jaksaneet pyörittää polkimia ja äiti sai auttaa, mutta alamäen kohdalla juuri hyvässä vauhdissa piti sitten jarruttaa täysillä.

På vägen till affären har vi jättecoola gångtunnlar. Blommor i taket och djungel på väggen. Våren är visst här men det är fortfarande kallt och jag hittade inte handskar. Mina händer blev torra av kalla vinden och tiittas ögönen bara rann. Ibland fick jag hjälpa lite teddy, för att han orkade inte cykla uppförsbackar helt själv.

 Yksi kirja pääsi takaisin kirjastoon. Vi lämnade tillbaka en bok.

 Kaupan kattoon oli ripustettu sydämiä. Lähikauppamme ei ole kauneudella muuten pilattu, mutta ihan kelpo valikoima sieltä löytyy. Luomua saisi vain olla enemmän. Täällä ei ollenkaan ole niin että suurimmissa ruokakaupoissa on halvemmat hinnat, vaan aika sama hintataso on kaikissa kaupoissa.

 Pikku höpönassu sai oman purkkapussin. Kaupasta olisi tullut mukaan myös riisifruttia, juotavaa jugurttia, kick-patukoita ja mitä vielä, jos en olisi pistänyt stoppia.

 Pitsiparvekkeet, kelpais mullekkin.

 Ja uimahalli. Ensimmäisen kerran täällä uimahallissä käydessäni olin melkein järkyttynyt. Ihan kamalanssa kunnossa, altaan reunoista löysin jostain kohtaa jotain vihreää joka lähti rapsuttamalla irti. Ajan myötä silmä on tähän tottunut ja oikeastaan ihan kelpo uimahalli se kuitenkin on. Nyt on melkein täysin varma että saamme tänne ihan uuden uimahallin ja vanha saa hävitä kokonaan. Jo on aikakin!

Och badhuset. När jag var där första gången blev jag nästan chockad. Det var så dåligt skick att jag hittade nånting grönt på bassängkanten som lossnade när jag skrapade. Med tiden har jag vant och inte är det så dåligt badhus ändå. Nu är det snack om att vi får helt ny badhuset hit och det är dags, tycker jag.

Sitten loppui kamerasta patterit, joten tämä oli nyt tällainen päiväntynkä.

Sen tog kamerabatterier slut.

Hyvä renki

mutta huono isäntä. Olkaahan varovaisia grillatessa!

Första maj, sekä mietteitä ruotsinsuomalisena olemisesta

Mulle ruotsiin muuttaessa oli ihan uutta vappukokko. Nyt tänään asiaa hieman tutkittuani tajusin, että kyllä tätä suomessakin harrastetaan. Mulle kokko on aina ollut juhannuksen juttu. Eilen miehen pakertaessa iltavuorossa lähdimme appivanhempien kanssa katsomaan vappukokkoa. Tarjolla olisi ollut myös ilmaista makkaraa grillattavaksi, mutta me tulimme liian myöhään ja makkarat olivat jo loppuneet. Tosin ilmakin oli niin kylmä, että sormet jäätyivät ennen kuin olimme kerenneet takaisin autolle. Vaikka nyt ei mikään pyhä olekkaan, saa aina tällaiset juhlat kaipaamaan suomeen. Eilen tiittaa nukuttaessa katselin kun lipputangoissa liehui liput. Eihän siellä tuon värisiä lippuja kuuluisi liehua, kun jotain juhlitaan. Täällä ei myöskään oheistuotekulttuuri kukoista niin vahvana kuin kotimaassani. Ei vappupallojen myyjiä, ei vappuhuiskoja, ei serpentiiniä, kauppojen mainoksissa on lähinnä grillejä ja grilliruokia. Itse en ole ollenkaan minkään mielettömien kulutusjuhlien kannalla, joten ei periaattessa haittaa että lapset ei kilju hullunkalliita foliopalloja, pääsiäisenä vaikka minkälaisia suklaamunia(niitä kuin ei vain myydä täällä) ja.. no kyllä täällä lelukuvastoja jaetaan ennen joulua, mutta niitäkin vähemmän kuin suomessa. Kuitenkin hieman kaipaan niitä pallomyyjiä jotka yrittävät pitää pallonsa kurissa säässä kuin säässä. Onkohan kukaan muu samassa jamassa oleva huomannut sen, että täällä ei pidetä niin isoa numeroa, oli sitten joulu tai juhannus, vappu tai pääsiäinen? Tuntuu että suomessa ostetaan kaikki pyhät ja juhlat koko rahalla. Enkä mä oikeen osaa sanoa, kummasta pidän enemmän. 

Kotipäivä päiväkodista

Tänään täällä on sairastettu. Pikkuinen kuumeinen poika on makoillut lähes koko päivän olkkarin sohvalla. Ja äiti on ollut tavallista reippaampi. Leiponut hieman. Ommellut tyynynpäällisen valmiiksi ja ommellut samasta kankaasta kanan. Syönyt pähkinöitä. Jutellut Skypessä varmaan pari tuntia. Herännyt kuudelta aamulla ja on vieläkin hereillä. Nyt nukkumaan!