Jämäpannu ja pillipulputukset

Tänne ei kuulu mitään, arki on välillä ihan tappavan tylsää, mutta onneksi on nää hetket kun molemmat lapset nukkuu. Söimme tossa yhtenä päivänä jämäpannua ja lapsilla oli maitolaseissa tapansa mukaan pillit. Kunhan toi paketti loppuu niin uusia ostetaan sitten...joskus. Ootteko muuten huomanneet, että poikien vaatteet kaupassa on usein ihan mielettömän synkkiä? Mustaa, harmaata, tummanvihreetä, tummansinistä.  Ja sitten tyttöjen vaatteet hohtaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Kurkatpaaka ensi kerralla myös sinne tyttöjen rekkiin, on nimittäin ihan samasta trikoosta ommeltuja paitoja, vähän vaan iloisempia värejä. Niin kuin toi Teddyn pilkullinen paita, joka passas erinomaisesti kirpparipöksyjen kaveriksi. Kiva kattella näitä kuvia, kun noi sotkut tuolla taustalla on sillei sumeena, eikä ne tarkennu vaikka kuinka yrittäis tuijottaa. Katse kohdistuu vaan vaan niihin tärkeisiin, omiin lapsosiin ja kuihtumiskuolemalta pelastettuun huonekasviin.

Sininen hetki

Kylpy. Aidossa saunassa, tulen räiskyessä kiukaan pesässä ja kesäillan hämärä. Vesi juoksee pesijöille kinttujen ja käsien voimin ja pukuhuoneessa avataan saunomisen päätteksi ovi pihalle, jotta liiat höyryt pääsee ulos. Tästä ihanasta saunaillasta on jo pari viikkoa, mutta milloin vain voisin uudestaan sen kokea. Keskellä metsää, kaukana melskeestä ja melusta. Sinisestä hetkestä ei puuttunut edes fazerin sininen. Se odotti saunojia jääkaapissa, sopivan kylmä.

Uskomatonta

En uskoisi todeksi ellen itse kokisi. Minkälaisista säistä saamme nauttia, eikä vielä edes ole virallisesti kesä! Eilen luuhasin päivän kaupungilla ja istuin meren rannalla jäätelöä ja salaattia syöden. Tänään lasten kanssa hiekkalaatikolla ja sitä ennen nautimme kylmää smoothieta. Nyt kahdeksalta illalla aurinko paistaa olkkariin pilvettömältä taivaalta ja mittari varjossa näyttää +24 astetta. Kesä tuli kertaheitolla.

Ilma alkaa lämmetä

Lapsille ruokaa

Esikoisen kanssa olin jostain syystä aika laiska ruuan suhteen. Ostin kaupan purkkipöperöitä ja syötin nitä mielissään niiden helppouden takia. Joskus tein ruokaa itse, mutta harvemmin kuitenkin kuin valmista. Nyt tyttäremme kanssa minua on ruvennut kiinnostamaan ruuanlaitto vauvalle. Enhän itsekkään halua syödä kaupan eineksiä. Silmäys valmisruokapurkkien sisältöselostuksiin saa päänimyös hieman pyörälle. Ja voiko säilyke olla parempi kuin tuore ruoka? Onhan valmisruuat helppoja esimerkiksi matkoilla, mutta kun kerran kotona olemme, miksi emme kaikki söisi kotiruokaa. Löysin verrattain hyvän blogin, jossa äiti bloggaa lasten ruuasta. Lilla matderiven on täynnä kauniita kuvia ja herkullisia ohjeita.

ps. Jos vauvan ruuan valmistaa valurautapadassa, ruuan rautapitoisuus lisääntyy aivan huomaamatta. Ja sitähän vauvat tarvitsevat!

Vähänkö väsynyt

Tässä sairastellessa ei paljon jaksa, enkä  paljon ole täälläkään jaksant päivitellä. Yhden jutun haluan kuitenkin näyttää, koska tämä on mielestäni niin suloinen. Yhtenä päivänä olin laittamassa Tiittaa nukkumaan ja koko ajan tuli eteen jotain "mun täytyy tehdä tää nopeesti ensin" -hommia. Laskin vauvan lattialle peiton päälle ja kun viiden minuutin päästä tulin miehen hoputtamana vessasta, oli vastassani tällainen näky:

Pikkutyttö, mamman muru. Äidin sydämeni oli sulaa, kun näin toisen köllimässä vatsalteen, peukalo tiukasti suussa, onnellisesti untenmailla. Ei me raaskittu sitä siitä nostaa, vaan vähän peiteltiin ja hyvin se siinä tovin nukkuikin. Ei meillä siis yleensä näin, kyllä me normaalisti sängyssä nukutaan.

Prinsessalle mekkoja

Myöntäkää äidit, lapsia on niin kiva pukea ja heille on mukava hankkia vaatteita. Varsinkin kun niitä saa lahjaksi. Itselläni on kausia kun oma pukeutuminen ei kiinnosta sitten tippaakaan, mutta lapsilleni laitan mielellään jotain kaunista. Lapsille kun sopivat lähes kaikki vaateet. Ei tarvitse miettiä, kuinka piilottaa jenkkakahvat tai pikkuhousujen kiristykset. Ei monen tunnin hikoilua kuumissa sovituskopeissa eikä turhia otanko vai jätänkö-pohtimisia. Tiedän, tämä pätee tietenkin vain niin kauan kun lapset tykkäävät siitä mistä äitikin.

Lauantaina meillä oli ristiäiset enkä voi nyt olla mässäämättä näillä mekoilla. Meidän prinsessa sai lahjaksi mekon jos toisenkin. Huomatkaa pääväri. Onneksi rakastan vaaleanpunaista. Salaa tässä tunnustan, tytöille on kivempi etsiä vaatteita, mutta heti perään huokaan, että pojille kun vain on kaupoissa huonompi valikoima.

Kukkamekko tuli suomesta jo aikasemmin, en voinut jättää sitä pois tästä kun se on niin söpö. Nyt vain ihmettelen, kun henkarit meinaa loppua.

Poikkeus vahvistaa säännön, tytöille ostetaan ja annetaan vaaleanpunaista, roosaa ja pinkkiä. On tuo sininenkin todella suloinen. Nyt saa tämä kaapinsisältöpostaus riittää, olisi tuolla vielä rekillinen mekkoja (eipäs kun kasa) mutta jääkööt ehkä toiseen kertaan.

Myöhäiset illat vai aikaiset aamut?

Viime aikoina blogin pitäminen on jäänyt vähemmälle. Tuntuu että aika ei vain ole riittänyt. Hyvä kunolen edes kameraan muitanut tarttua ja ottaa kuvia. Kuitenkin siitä loppui juuri akku, niin eiköhän sitä vähän ole sittenkin käytetty. Päivät rullaavat vauhdilla eteepäin ja tyttömme on tänään neljän viikon vanha. Hän viihdyttää meitä iltaisin ja ohjelmaa kestää usein kahteen kolmeen asti. Viime yö oli tosin poikkeus, pääsimme nukkumaan puoli neljä. Elämämme on aika hullua. Laitamme pojan nukkumaan ihmisten aikoihin ja sitten vain odotamme milloin tyttö saa unen päästä kiinni.

Emme kuitenkaan ole aivan toimettomia. Yöllä ei oikein viitsi pestä pyykkiä tai imuroida, mutta kaikenlainen hiljainen puuhaaminen onnistuu. Eilen illalla vaivasin kahdeltatoista pullataikinan kohoamaan ja väsäilin pojulle joulukalenteria aamutunneille asti. Yöllä voi siivota, kun ei ota liian reippaita kantapääaskelia. Yksikään naapuri ei ole tullut vielä muistuttamaan meille, että muut nukkuvat öisin. Välillä nimittäin melkein unohtaa, että kello on kaksi yöllä, ei päivällä. Tätäkin kirjoittaessa tiitta sirkuttelee ja valittelee sylissäni ja mieheni täyttää tuossa vieressä macaronsseja ja pakkasessa jähmettyy pellillinen mandelbiskviitä. No, meillä on aikaa elää yöllä, nukutaan sitten aamulla. Kuvion sekoittaa vain poikamme, joka mielellään nousee muutama tunti ennen meitä.

Ollaanhan me jouluakin valmisteltu. Tänään koristelimme pipareita ja ripustin keittiöön jouluverhot. Aikaisemmin viikolla keitin nekkuja ja olohuoneessa roikkuu nyt joulukalenteri. Vielä joulukukkia pitäisi saada, edes yksi. Hyasintti, kenties?

Olisi mulla kuviakin ollut, mutta tämä mokoma ilmoittaa kuvatilan olevan täynnä. Luulin jo ongelman korjanneeni, mutta ei. Olen surutta lätkinyt tänne suuria kuvatiedostoja tässä palkka. Kannattaisiko hieman ottaa asioista selvää...?

Nämä näköjään mahtui mukaan:)

Joulu lähestyy

Eilen kävin metsästämässä joululahjoja. Löysin ihan kivasti ja tuli hyvä mieli, kun nyt on lahjat meidän pojalle hankittu, eikä niistä tarvitse enää murehtia. Mielellään esittelisin ne täällä, mutta sittenhän ne ei olisi enää yllätys. Jäimme bussista pois kirpputorin kohdalla ja mukaani tarttui joululahjojen lisäksi muutama tyttöjen vaate. Ihanaa, kun saa oikein luvan kanssa ostaa vaaleanpunaista. Se on yksi lempiväreistäni, enkä ainaa poikaamme viittinyt siihen pukea. Joten nyt tämän äidin vaaleanpunainen pukemisinnostus pääsee täysin valloilleen. Kannattaa muuten jo aloittaa joululahjojen hankkiminen, ellei ole aloittanut. Säästyy aikamoiselta stressiltä aaton aattona, kun ei tarvitse metsästää joka kaupasta loppunutta toivetta. 

Vauvantuoksuisia päiviä

Voi kun ajan voisi vain pysäyttää. Eilen olin aivan itkun partaalla, kun tämä meidän tyttö kasvaa niin nopeasti. Tuntuu että ei hän ole enää yhtä pieni kuin syntyessään. Ja tottahan se onkin. Otin tänään tilaisuudesta vaarin ja valokuvasin vauvaa. Jotta jää jotain muistoja kun hän on niiiin pieni.

Tänään ja viime päivinä on posti tuonut kaikkea kivaa. Vauvalle vaatteita ja onnittelukortteja. Eilen meillä oli myös vieraita, eikun ystäviä kylässä. Kun ensimmäiset lähti, soitti toiset, että voivatko tulla käymään. Ja mukana kakkua ja herkkuja, vauvalle vaatteita. Leikimme, että kakku on poikamme synttärikakku, sillä hän oli niin harmissaan kun pikkusisko saa kaikennäköistä ja kaikki tulevat vain pikkusiskoa katsomaan.

Muuten isoveli on ollut yllättävän hienosti, mitään isompia mustasukkaisuuskohtauksia ei ole tullut, mitä nyt meinannut tiittaa lyödä, mutta sitäkään ei kovin tosissaan.