Metsä jään alla

Kaivelin hieman kuvamuistoja ja löysinkin sen mitä etsin. Olihan minulla muutava kuva viime postauksen metsästä, tosin näistä kuvista on jo aikaa muutama vuosi. Ja sen aikaisella puhelimen kameralla otettuja, niin sellainen ja tällainen kuvanlaatu. En vain malttanut mieltäni, nämä pitää näyttää.

Jag hittade bilder som jag tog några år sedan. Det är samma skog som i förra inlägg. Älvens vatten hade stigit upp till skogen och sen frusit och sen igen sjunkit tillbaka till normalhöjd. Hela skogsbotten var täckt av is, det var bara så att isen typ hängde i träd. Ganska dåliga mobilbilder, men jag kunde inte låta bli.

Laskiaistiistai - fettisdagen

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3451465/?claim=byqhc8qewmc">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

 Olen jo aivan unohtanut ne vadelmahillolla täytetyt pullat, joita laskiaispulliksi kutsutaan. Nyt laskiaispullan sisällä täytyy olla pehmeää, melkein valuvaa (joo ja mieluiten itse tehtyä) mantelimassaa pullaan kaivetussa kuopassa ja päällä rutkasti kermavaahtoa. Unohtamatta pinnan tomusokerointia. Laskiaispullia on tullut nautittua tänä vuonna enemmän kuin vasemmassa kädessäni on sormia ja hetki sitten luulinkin että laskiainen on jo mennyt kun pullia on tullut joka tuutista. Ei melkein parempaa herkkua löydy. Ja te jotka ette mantelimassapullasta tykkää, unohtakaa sellainen kuiva pulla jonka sisällä on siivu kovaa mantelimassaa ja hienoisesti kermaa kostukkeena ja antakaa yksi mahdollisuus kunnon pullalle!

Eilen juhlistimme poikamme jo mennyttä synttäripäivää. Coctailpaloilla, sievillä pikkukakuilla (mies taituroi) ja aaaah niin taivaallisilla laskiaispullilla.

Tuikkulyhdyt luonnon materiaaleista

Tulimme eilen kotiin ja nyt ollaankin jo keretty käydä neuvolassa ja levätty. Kotimatka meni hyvin, mutta väsyttihän se.

Askartelimme viime viikolla siskoni kanssa tällaisia tuikkulyhtyjä. Tarvikkeina lasipurkkeja, puista pudonneita kuivia oksia, kumilenkkejä, nauhaa ja hieman kärsivällisyyttä. Kumilenkkejä siksi, että oksat pysyvät paikoillaan purkin ympärillä kun niitä siihen asettelee. Toinen tapa olisi ollut liimata oksat kuumaliimalla suoraan lasipurkin kylkeen, mutta emme halunneet näitä purkkeja pilata liimalla. Pimeässä illassa lyhtyjen luonto muuttui ihmen villiksi, aivan kuin pieniä alkuasukkaiden risumajoja olisi loistanut pöydällä.

Mummilassa

Täällä sitä ollaan. Kuvia onkin kertynyt ja ajattelin laittaa pari postausta, ensin nämä "arkisemmat" kuvat ja pian myöhemmin "luontokuvat". Pysy siis kuulolla!

Här är jag. Jag har mycket bilder och tänkte posta först dom här mer "vardagliga" bilder och sen lite senare "naturbilder". Vi hörs snart!

Lata dagar

Päättelin tänään erään neuletyön. Leivoin valmiiksi toissapäivänä aloittamani leipätaikinan. Otin kuvia ja tajusin, että parveke on vähän päässyt livahtamaan käsistä. Montakohan kuukautta noi purkit on siellä seisseet? Ja nyhjötetty tosiaan ollaan sisällä, ulkona -20 eikä yhtään huvita lähteä palelemaan.

Idag stickade jag färdigt en grej. Bakade bröd, som jag började med förrgår. Tog bilder och konstaterade att på balkongen står jättegamla burkar, dom har varit där typ ett halv år. Och vi har varit bara inne, jag vill inte ut och frysa.

Vois lämmittää talvipakkasella

Nyt kun elohopea on tippunut miinus pariinkymmeneen, on ihana katsella viime kesän kuvasatoa ja haaveilla pois lämpimään.

Nu när det är så kallt ute, är det kul att kolla genom bilderna jag tog i somras. Jag drömmar mig bort till värme.

Ensilumi on täällä!

Katsoin viime yönä ikkunasta ja maa oli valkoisena. Toivoin että se pysyy siellä aamuun, sillä tiesin että poikani ilahtuisi valtavasti. Ja niinhän se pysyikin! Muistatteko sen riemun, jota lapsena tunsi ensilumen sadettua maahan. Täytyi heti päästä ulos ja lumiukkoja kasaamaan. Sama riemu loisti poikani silmistä, kun hän hoki "Mamma, nu är det vinter!" Meidän poika olisi lähtenyt pulkkamäkeenkin, mutta ei tuota lunta nyt ihan sinne riittänyt. Juttelin leikkipuistossa naapurintädin kanssa, joka on myös kotona lasten kanssa päivisin. Ajatella, kaksi vuotta olemme tässä asuneet ja nyt ensi kertaa vaihdoimme muutaman sanan. En pahemmin näitä muitakaan naapureita tunne. Kävimme myös mummilassa ja keräsin istuttamistani miniauringonkukista siemenet talteen. Osa oli jo hävinnyt parempiin suihin, liekö linnut olleet asialla. Koko päivänä ei satanut lunta, mutta illalla kun astuin kuntosalilta pihalle, lunta satoi hiljalleen isoina hiutaleina. Tuli niin mukava olo, koko kaupunki oli muuttunut pehmeämmäksi ja lempeämmäksi. Jotenkin ihmiset bussissakin näyttivät ystävällisemmiltä. Ensilumi on ensilumi. Niin valoisa ja pehmeän hiljainen.

Talven taikaa

Metsässä on niin hiljaista. Kuulen melkein, kun huurre kerääntyy oksiin. Hienoista helinää, tuulen kuisketta latvoissa. Lumi narskuu, pakkanen nipistelee poskia ja sormenpäitä. Metsä kutsuu lumollaan. Lähden seuraamaan...

...Ja mistä itseni löydän. Loppui kuvausreissu lyhyeen, kun jalka humahti muka kovettuneeseen hankeen polvea myöten. Mukavana yllätyksenä kinosten alla oli sulaa vettä, oikeaa kuravettä. Äkkiä jalka jotenkin pois lumesta ja juosten sisälle. Karu ja kurainen loppu tunnelmalliselle retkelle. Tulipahan huopatossut pestyä.