Hyvän Joulun piparitalo

Tänä vuonna annoin pojalleni melkein vapaat kädet piparitalon piirtämisessä ja koristelussa. Enkä hetkeäkään katunut, kun näin miten taitavasti pikeeripussi pysyi kädessä ja ilo loisti pienen silmistä. Lapset osaavat näköjään tuhat kertaa enemmän kuin äiti osaa edes kuvitella. Kokeilkaa, antakaa välillä lapsille vapaat kädet, älkääkä välittäkö siitä sotkusta niin kauheesti, aina voi siivota. Tulos voi olla jotain ennennäkemätöntä ja saatat yllättyä.

Arvatkaa mikä rakennus?  Gissa vad är det för byggnad?

Paloautoja - Brandbilar

I år fick min son baka pepparkakshus nästan själv. Jag ångrade inte en sekund när jag såg hur duktig han var när han pysslade. Och hans ögon bara glittrade när han fick göra själv. Barnen kan tydligen tusen gånger mer än vad mamma tror. Ni kan prova själv, lot barnen göra nånting alldeles själv. Bryr dig inte så mycket om det blir smutsigt, man kan alltid städa efter. Resultatet kan bli nånting unik och du kan blir överraskad.

Stressitön joulunodotus

Joulu tulee, ihan oikeasti. Joulustressi sen sijaan on tiessään. Viikon perheessä vieraillut mahatauti piti huolen, että ei stressata sitten sitäkään vähää, mitä olisin voinut muuten. Eilen hain viimeisen lahjan kaupungilta. Viimeksi kävin jouluostoksilla marraskuun puolivälissä kun oli ihan rauhallista, nyt kaupoissa oli mielettömät jonot ja ihmiset hikisenä juoksivat lahjojen perässä. Lahjat annetaan tänä vuonna lapsille ja me aikuiset saamme yhden lahjan arvotulta antajalta. Eilen siivosin kotia enemmän jouluiseksi ja tänään leivoimme piparitalon osat, josko illalla ne vielä koristelisimme. Keskipäivän hämärllä hetkellä kaivoin kameran kaapista, joka oli melkein pölynen tämän pimeyden takia. Lahjat on lähes kaikki paketissa, tänä vuonna revin vanhoja puhelinluettelon karttoja sekä käytin muuta mitä kotoa löytyi kääreeksi.

För att vi vill vänta jul utan större stress, skriver jag inte mer. Har det bra, fina ni!

Julbord

Eilen söimme perinteeksi muodostunutta joulupöytää. Meitä oli muutama enemmän kuin viime vuonna, noin parikymmentä henkeä. Ruoka oli järjestetty nyyttäreinä, ihanat sapuskat! Kiitos teille ketkä järjestitte, ihanaa kun joku jaksaa organisoida tällaisia! Oli huippua!

Igår var dags för traditionellt julbord med vänner. Vi var lite mer än förra året, nästan 20 personer. Det var knytkalas och maten var toppen. Tack för er ni som organiserade hela grejen! Kul att ni orkar!

Hyvää Joulua!

 Hyvää ja rauhantäyteistä joulua kaikille lukijoille! Viettäkää joulu yhtä söpösti kuin tämä pikkusiskojeni pupuperhe.

Korttirumba

Joulukortteja on ulko-ovesta tipahdellut meille tasaista tahtia. On itse tehtyä ja ostettua, punaista ja vihreää, pientä ja suurempaa. Kortit ovat saaneet kunnian ripustautua pojan joulukalenteriin, pyykkipoijat kun ovat vapautuneet jo melkein kaikki. Ihanaa saada kortteja ja yhtä kivaa niitä on myös laittaa tutuille ja ystäville. Mutta...

Tuntuu, että energia on viime aikoina mennyt johonkin, kadonnut vain kaiken muun arjen touhujen mukana. Tein tietoisen päätöksen enkä lähettänyt kortteja kenellekkään, en mummeille, en kummeille, en kummilapsille, en serkuille. Siis en kenellekkään. Tiedän että jonkin verran tuttuja tätä blogia lukee, niin että älkää ihmetelkö, jos ette meiltä tänäjouluna korttia saaneetkaan. Tunsin että niiden lähettäminen olisi aiheuttanut nyt enemmän stressiä kuin iloa, joten jätin tämän rumban välistä aivan itseni takia. Kiitos kuitenkin kaikista korteista! Ensimmäinen kortti letkassa on kummipojalta, voi kun se ilahdutti erityisesti. Niin suloinen!

Paperi rapisee

 Lahjat on nyt kääritty lempparipunaiseen ja kierrätysruskeaan. Aika mukavaa puuhaa, varsinkin kun keksii jotain uutta. Käytin käpyjä ja paperista leikkaamiani "lumitähtiä" koristeina, sekä perus paperinauhaa ja uutena juttuna ompelin jotkut paketit. Vanhat tapetiti näyttelevät tänä jouluna pientä sivuosaa noissa pienissä paketeissa lattialla. Tuo puna-vihreä kuviollinen löytyi mummilan vintiltä ja on aika vanhaa. Tosi haurasta, mietin uskallanko siihen mitään kääriä, mutta kestää se vissiin kuitenkin. Aivan pelkkää paperia se tapetti, on ollut ihan oma lajinsa liisteröidä sellaista seinään.

Enpä hirveästi ole lahjoista stressannut, miehelleni olen tasan yhden ostanut ja toivonut itse sukkia. Kaikkein kivoin on antaa lahjoja lapsille. Teinkin täksi joluksi pienen pienet joulupussit sisaruksille, sisältö olkoon yllätys. Ei kuitenkaan mitään suurta ja ihmeellistä, pikemmin pientä ja ajatuksella paketoitua.

Päivät vain pimenee

 Meillä on tehty pipareita. Poikamme piparit roikkuvat ikkunassa karkkien painosta aivan etukenossa. Mikäs onkaan parempaa kuin karkeilla täyteen koristeltu pipari?

Itse taiteilin paparitaloa, otteni oli pikeeripussiin hieman haparoiva, mutta lopputulos onkin mielestäni söpö. Ehkä juuri siksi, että se ei ole täydellinen. Otimme piparitaikinan valmiina pakkasesta, sillä en jaksanut vaivautua tekemään itse taikinaa taloon, joka saa pölyyntyä ja maustua kuukauden keittiön käryissä, ennen kuin se pitäisi tuhota. Niin ja ehkä syödä.

Kynttelikkö seisoo samalla paikalla kuin viime vuonnakin ja samat verhot reunustavat ikkunaa. Vaaleanpunainen atsalea ei niinkään ole joulukoriste vaan kuukauden takainen vauvalahja. Ihmeesti olen sen saanut pidettuä hengissä vaikka se hörppii vettä mukillisen päivässä. Siinä kuihtumisen rajamailla se on monta kertaa käynyt sillä kastelu on unohtunut päivänä jos toisenakin.

Minusta pelkkä pikeeri on piparin paras koriste, vain muutama joulunpunainen karkki pääsi talon seinään. Miten pikeeri sitten eroaa vesi-tomusokeri kuorrutteesta? Kananmunan valkuaiset vatkataan tomusokerin kanssa vaahdoksi, näin syntynyt pikeeri kuivuu paremmin ja on kestävämpi koristelussa. En laita mitään ohjetta, sillä mikään ammattilainen en ole. Hieman googlea selaamalla löytää varmasti ohjeen jos sellaista kaipaa.

Unohdimme sunnuntaina syttyttää ensimmäisen kynttilän ja täytyyhän sitä polttaa ennen toista adventtia. Joten sytytin sen sitten tänään.

Kun yhdeltä on jo näin pimeää ja aurinko laskee säätietojen mukaan 13.21, on valokuvien kanssa oltava skarppina. Yhtäkkiä vain huomaa tähtien tuikkivan taivaalla ja sitten saakin tyytyä keltaisiin kuviin tai olla ilman. Yhteensä aurinko on ylhäällä neljä tuntia ja sekin tarkoittaa että se roikkuu naapurin kattojen räystäillä. Kylmäkin ulkona on, -19 astetta.

Illalla menemme ystävillemme syömään jouluruokaa. Nyyttäriperiaatteella, viemme sinne revbensspjälliä. Mukavaa!

Myöhäiset illat vai aikaiset aamut?

Viime aikoina blogin pitäminen on jäänyt vähemmälle. Tuntuu että aika ei vain ole riittänyt. Hyvä kunolen edes kameraan muitanut tarttua ja ottaa kuvia. Kuitenkin siitä loppui juuri akku, niin eiköhän sitä vähän ole sittenkin käytetty. Päivät rullaavat vauhdilla eteepäin ja tyttömme on tänään neljän viikon vanha. Hän viihdyttää meitä iltaisin ja ohjelmaa kestää usein kahteen kolmeen asti. Viime yö oli tosin poikkeus, pääsimme nukkumaan puoli neljä. Elämämme on aika hullua. Laitamme pojan nukkumaan ihmisten aikoihin ja sitten vain odotamme milloin tyttö saa unen päästä kiinni.

Emme kuitenkaan ole aivan toimettomia. Yöllä ei oikein viitsi pestä pyykkiä tai imuroida, mutta kaikenlainen hiljainen puuhaaminen onnistuu. Eilen illalla vaivasin kahdeltatoista pullataikinan kohoamaan ja väsäilin pojulle joulukalenteria aamutunneille asti. Yöllä voi siivota, kun ei ota liian reippaita kantapääaskelia. Yksikään naapuri ei ole tullut vielä muistuttamaan meille, että muut nukkuvat öisin. Välillä nimittäin melkein unohtaa, että kello on kaksi yöllä, ei päivällä. Tätäkin kirjoittaessa tiitta sirkuttelee ja valittelee sylissäni ja mieheni täyttää tuossa vieressä macaronsseja ja pakkasessa jähmettyy pellillinen mandelbiskviitä. No, meillä on aikaa elää yöllä, nukutaan sitten aamulla. Kuvion sekoittaa vain poikamme, joka mielellään nousee muutama tunti ennen meitä.

Ollaanhan me jouluakin valmisteltu. Tänään koristelimme pipareita ja ripustin keittiöön jouluverhot. Aikaisemmin viikolla keitin nekkuja ja olohuoneessa roikkuu nyt joulukalenteri. Vielä joulukukkia pitäisi saada, edes yksi. Hyasintti, kenties?

Olisi mulla kuviakin ollut, mutta tämä mokoma ilmoittaa kuvatilan olevan täynnä. Luulin jo ongelman korjanneeni, mutta ei. Olen surutta lätkinyt tänne suuria kuvatiedostoja tässä palkka. Kannattaisiko hieman ottaa asioista selvää...?

Nämä näköjään mahtui mukaan:)

Joulu lähestyy

Eilen kävin metsästämässä joululahjoja. Löysin ihan kivasti ja tuli hyvä mieli, kun nyt on lahjat meidän pojalle hankittu, eikä niistä tarvitse enää murehtia. Mielellään esittelisin ne täällä, mutta sittenhän ne ei olisi enää yllätys. Jäimme bussista pois kirpputorin kohdalla ja mukaani tarttui joululahjojen lisäksi muutama tyttöjen vaate. Ihanaa, kun saa oikein luvan kanssa ostaa vaaleanpunaista. Se on yksi lempiväreistäni, enkä ainaa poikaamme viittinyt siihen pukea. Joten nyt tämän äidin vaaleanpunainen pukemisinnostus pääsee täysin valloilleen. Kannattaa muuten jo aloittaa joululahjojen hankkiminen, ellei ole aloittanut. Säästyy aikamoiselta stressiltä aaton aattona, kun ei tarvitse metsästää joka kaupasta loppunutta toivetta. 

Onko liian aikaista?

Nyt naapurini varmaan ajattelevat, että raskaushormonit ovat laittaneet tuon rouvan pään sekaisin ihan tosissaan. Ripustelin tässä muutama päivä sitten jouluvaloja meille kotiin! Enkä mielestäni ole yhtään liian ajoissa; pihakuusessamme loisti viime joulun jouluvalot kesäkuun alkuun. Sitä paitsi joulu on vain muutaman päivän vuodessa ja täällä on jo niin pimeää, että jotain piristystä pimeneviin iltoihin kaipaan. Mikä sen parempi kuin kaunis tähti ikkunaan loistamaan. Kun ajelimme eilen kotiin, katselin josko joku muukin olisi saanut joulukärpäsen pureman ja laittanut tähden ikkunaan, mutta yhtäkään en nähnyt. Niinpä kutsun valojani jouluvaloiksi vasta marraskuun alusta, jos joku ihmettelee.

Oikeastaan nautin, kun saan tehdä asioita hieman eri tavalla kuin muut, vähän hötkäyttää koiriaan ulkoiluttavia mummoja. Kaikella tietenkin rajansa, mutta tämän lasken kuitenkin aivan sopivaksi. Täytyihän ne talvirenkaatkin jo vaihtaa autoon, miksei sitten jo tähteä ikkunalle.

Koska rakastan joulua

Aamulla bussiin laahustaessani sää oli mitä upein. Näytti tämä meidän lähiömmekin kauniilta. Kävin neuvolassa (kaikki oli hyvin ja niin kuin pitääkin) ja jatkoin sitten kaupungille. Ajatukseni suuntautuivat lumen ja kirpeän ulkoilman ansiosta väkisinkin jouluun ja joululahjoihin. Meinasin löytää kaupungilta ensimmäiset lahjat, mutta sitten iski niin ankara väsymys, että päädyin lepäämään kahvilaan kanasalaatin ja teen kanssa. Mieleni teki pistää pitkäkseen siihen kahvilan sohvalle, mutta ajattelin hieman kanssaihmisiäni. Ajatella, mitä muut kahvilan asiakkaat olisivat sanoneet, jos olisin nukahtanut siihen paikkaan. Hetken vielä pyörin kaupungilla mutta väsymys vain yltyi, joten tulin kotiin. Jotain jouluista mieleni kuitenkin tekee. Menisinkö ja hakisin joulutavaralaatikon ullakolta?