Vuosi 2014, osa 2/3

Heippahei! Tuntuupa ihan mielettömältä kirjoitella viime kesästä, kun täällä on lumensyyvysennätykset paukkuneet. 113cm!

Heinäkuu

Mennyt kesä oli aikaisempiin kesiin verrattuna tavattoman erilainen. Teimme autottomana tietoisen päätöksen, että emme lähde suomeen. Yksi suuri syy oli myös se että mieheni yhä opiskeli. Heinäkuu oli huippilämmin! Monesti pakkasin kesäkassiin aurinkorasvan, juomapullot ja lukemista sekä viltin ja suuntasimme leikkipuistoon. Lasten leikkiessä makoilin varjossa lukien kirjaa. Yritimme myös ottaa ilon irti tästä Luulajan kesästä ja kävimmekin kerran Klubbvikenissä, saaressa, jossa on aivan mahtava uimaranta. Pääsimme myös eräiden ystävien mökille pikkusaareen ja se reissu oli kuin jostain kirjasta. Meren huuhtomia kallioita, merivesi lämmintä kuin linnunmaito ja illalla matkalla kotiin päin aavemainen usva peltojen ja lehmien ympärillä. Loppukuusta alkoivat mustikat kypsyä ja löysimme mieheni kanssa salaisen uimarannan. Todennäköisesti meillä ei ollut vain mukavaa ja hauskaa. Ikävöimme suomeen ja riitelimme, meillä oli huonoja päiviä ja vettäkin saattoi sataa joskus. Aika kultaa muistot, mutta ei ole vielä korjannut sitä rikkipaukautettaua auton ikkunaa, josta naapurimme tuli kertomaan eräs päivä heinäkuussa.

Elokuu

Kesä jatkui ja teimme retkiä lähimetsiin sekä kaupungille kahvilaan. Löysimme kourallisen mesimarjoja, avohakkuullisen vadelmia sekä ämpärillisen kanttarelleja. apset roikkuivat metsässä joko mukana, tai sitten polkaisin yksin illalla kun mieheni saapui kotiin. Lähijärvellä ja sen ympäristössä vietimme aikaa hikisinä ja hyttysten syötävänä, mutta vihdoin tuli kesän komein ukkonen ja maa imi pesusienen lailla. Elokuun loppupuolella aloitin taidekoulun. Pyörällä päästä ja aivan hukassa ensimmäsenä päivänä, mutta parin viikon jälkeen olin yksi joukossa. Mieheni valmistui kokiksi ja oli kotona kun minä ravasin kouluun. Kaiken kaikkiaan kuu oli täynnä uusia tuulia. Tunsin että koulun alku sai mieleni virkeämmäksi ja perspektiivini laajeni.

Syyskuu

Opintoni jatkuivat vauhdilla. Teimme opintokäyntejä, maalasimme akvarelleilla, kananmunatemperalla, paukutimme peltiä, vietimme yhden vesiväritunnin kahvilan terassilla luonnoksia piirtäen, mutakakun voimalla. Kotona lapset aloittelivat päiväkotia isän kanssa. Vietimme pidennetyn viikonlopun Koskivaarassa ja saimme nähdä jahtiporukan hirvenpaloittelun. Illalla soutelimme joella, joka oli peilityyni. Kaiken kauneuden saattoi nähdä, sillä hyttyset eivät enää peittäneet aurinkoa. Ihan hassua, että tästä kaikesta on jo melkein puoli vuotta. 

Viherpeukalon unelmia

Kaikki on näköjään mahdollista. Menee vain kirjastoon vaikka ei olisikaan suunnitellut lainaavansa yhtään mitään ja sitten huomaa hyllyssä kolme kirjaa joita on halunnut jo pitkään lukea. Ja nämä kirjat siis löytyivät lähikirjastosta jossa yleensä on niin tunkkainen valikoima ja kaikki mielenkiinoiset uutuudet ovat lainassa tai kaupungin kirjastossa. Kirjastot yleensä on mun lemppareita, voisin valehtelematta viettää niissä kokonaisen paivän jos vain olisi eväät mukana ja lapset hoidossa. Niin mutta asiaan. Lainasin kolme kirjaa, ja näin ensiselailulla jäin kahteen (kolmatta en vielä kerennyt sen enempää avata) niin kovasti kiinni, että haaveet omasta maapläntistä tai viljelystä yleensäkkin saivat vettä kuutiokaupalla myllyihinsä.

Olen harmitellut "me asutaan kerrostalossa, ei täällä voi mitään viljellä, kaikki on niin surkeeta kun on vain pieni parveke jne...". Sitten tartuin kirjaan "Konsten att odla staden"(eli siis suunnilleen: Kaupunkiviljelyn taito) ja aukeni sellainen maailma josta jo pikkasen olin kuullut. Saatan ehkä olla hieman jälkijunassa, mutta en ollut ihan tajunnut että ihan tuollaisessa mittakaavassa voi tosiaan kaupungissakin viljellä. Jotenkin kaupunki on mielessäni kiveä ja asvalttia ja ne vihreät pläntit on sitten niitä hienosti hoidettuja puistoja. Iltapäivämietteillä kerkesin jo perustaa naapuruston puutarha-yhdistyksen ja kiivasti etsin mieleni sopukoista paikkaa jonne urbaanipuutarha perustetaan, jaoin naapureille lappuja asian tiimoilta ja mietin sopivia ruotsinkielisiä repliikkejä, kun esitin ideaani kaupungin päättäjille ja vuokraisännälle. Sitäkin kerkesin miettiä että ketä naapureita sinne oikein haluisin mukaan kanssani viljelemään, mutta tajusin että sehän pitäisi olla kaikille avoin. Joten hieman nieleskelin ja otin mukaan kaikki naapurit, huolimatta minkälaisia ne ikinä onkaan. Mukavaahan siitä tuli! Niin no tää kaikki on nyt ihan kuviteltua vain, mutta ihan täysin mahdollista. Täytyisi joku energinen tyyppi pistää alulle kyseinen juttu. Onhan mulla tuolla parvekkeella noi laatikot, mutta kun multa puuttuu!

Toinen mukava kirja, Självhushållning på Djupadal. Ihan tässä haluisi omistaa possun jos toisenkin sekä pari lehmää ja kanoja ja kissoja ja ankkoja ja lampaita. Ja sitten vielä kasvimaat ja kasvihuoneet ja maakellarit ja kaikki olisi luomua. Aikamoinen työparatiisihan se olisi ja saahan sitä haaveilla. Josko joskus, ei ehkä tuossa mittakaavassa, mutta vaikka pienemmässä.

Siitepölyn armoilla

Ihme etten aivasta kun katselen näitä kuvia. On nimittäin ilmoja pidellyt ja me olemme istuneet sisällä. Eilenkin oli maailman kaunein kevätkesäpäivä, lämmin ja luonnon tuoksu mitä huumaavin. Mutta sisällä olemme tosiaan olleet, poikakin sai pelata luvattoman kauan tietokoneella kun en jaksanut muuta keksiä. Siitepöly on sitten inhottavaa! Toissa iltana teddyn silmä turposi kaikesta siitepölystä ja likasillä käsillä hieromisesta niin, että aamulla se ei meinannut edes aueta. En viitsinyt viedä häntä päiväkotiin, kun siellä ollaan ulkona niin paljon ja päiväkodin piha on täynnä koivuja. Lääkkeet aloitimme alkuviikosta ja toivotaan että ne alkaa pian tepsimään. Josko tänään uskaltaisimme ulos. Nyt yöllä kun tätä kirjoittelen niin ulkona ripsii mieltä rauhoittava kesäsade. Musiikkia siitepölyallergikon korville. 

Ilta-aurinko oli illalla niin mahtava että piti käydä pihalla vähän valokuvaamassa. Yritin ihan viileesti vaan olla ja ottaa kuvia, mutta silti mieltä vähän kaivoi: mitäköhän ihmiset ajattelee kun täällä pusikossa kyykin, toivottavasti ne huomaa että mulla on kamera, ajattele jos ne luulee että mä kuvaan niitä salaa.... Juuri kesken tällaisten ihan hupsujen ajatusten näin silmäkulmassa taas jonkun koiran lenkittäjän ja ajattelin jo ottaa jalat alle. Kumma kyllä, tyttö pysähtyi sinne silmäkulmaan ja käänsin päätäni ja näin jotain mikä sai minut ihan iloiseksi. Tällä tytöllä oli koiran lisäksi kamera, varustettuna vielä hurjemmin kuin omani ja siellä se tyttö kyykki kuvaamassa vastavaloon. Jos olisin vähän spontaanimpi tyyppi, olisin jo huikannut hänelle iloisesti jotain yhteisestä harrastuksestamme, mutta sen sijaan tunsin oloni hieman kotoisammaksi ja lähdin hetken päästä kotiin päin. Oikeesti, tämä oli ensimmäinen kerta kun näin jonkun muun kameran kanssa kuljeksivan ja kuvaavan täällä meidän kulmilla.

Vois lämmittää talvipakkasella

Nyt kun elohopea on tippunut miinus pariinkymmeneen, on ihana katsella viime kesän kuvasatoa ja haaveilla pois lämpimään.

Nu när det är så kallt ute, är det kul att kolla genom bilderna jag tog i somras. Jag drömmar mig bort till värme.

Mammat rannalla

Ylsihän se lämpö tännekkin ja viikko siitä ollaan nautittu. Tänään mentiin mammat rannalle. Yksi joutui harmillisesti jäämään kotiin kun lapsi sairastui, mutta me kaksi muuta pakkasimme kimpsut ja kampsut. Ja yhtäkään kuvaa ette mammoista rannalla nyt kuitenkaan saa. Tässä silti jotain muita.

Kesäkuvia

Juhannus oli ja Juhannus meni. Söimme hyviä ja näimme ystäviä. Eilen kokeilin veljen lonkkaria, jalat tutisten ja nauru hersyen. Tein toisen version jäätelösoodasta, ananaslimpparilla ja vaniljajätskillä. Ihan huisin hyvää! Oli ihana juhannus, toivottavasti teilläkin. Nyt kärvistellään nautitaan helteestä, mennään jonnekkin uimaan ja otetaan iisisti. Eilen oli aihetta juhlia, mutta kakku hävisi ennen kuin yhtäkään kuvaa sain. Hyvää kesän jatkoa, kuullaan myöhemmin lisää.

klo: 03.00

Uskomatonta

En uskoisi todeksi ellen itse kokisi. Minkälaisista säistä saamme nauttia, eikä vielä edes ole virallisesti kesä! Eilen luuhasin päivän kaupungilla ja istuin meren rannalla jäätelöä ja salaattia syöden. Tänään lasten kanssa hiekkalaatikolla ja sitä ennen nautimme kylmää smoothieta. Nyt kahdeksalta illalla aurinko paistaa olkkariin pilvettömältä taivaalta ja mittari varjossa näyttää +24 astetta. Kesä tuli kertaheitolla.