Haaveilua

Tänään olen selaillut sisustuslehtiä ja haaveillut omasta talosta. Vanhoista taloista kertovia juttuja on lehdissä nykyään paljon. Ja niihin minäkin olen hullaantunut. Talo voisi olla hieman erillään naapureista, niin että verhoja tarvitsisi vain valon hämärtämiseen. Vanhat hirsi- tai kiviseinät olisivat ajan myötä saaneet kauniin patinan. Ja mikä parasta, maalattu lankkulattia narahtelisi ainakin joka toisella askeleella. Talo saisi olla vanha. Mitä uudempi sitä huonompi. Ja pihalla voisi lapset juosta ja hengittää puhdasta luonnon ilmaa. Talo voisi olla hieman rempallaan, niin että siinä voisi samalla asua ja samalla remontoida mieleisekseen. Korkeissa, yli kolmemetrisissä huoneissa olisi nurkissa pönttöuunit joissa tuli rätisisi talven viimojen puhaltaessa ja pihalla kasvaisi suuria puita joihin kesällä voisi ripustaa keinun ja riippumaton. Juhannuksena lämmitettäisiin perinteinen pihasauna, jossa löylyteltäisiin ilman turhia kiireitä. Ja vanhana ottaisin lapsenlapset vastaan samalta ovelta jolta olisin lähettänyt omani aikoinaan koulutielle.