Heräsin tänään samaan aikaan kun mieheni. Miten ihanaa istua keittiössä kahdestaan ja aloittaa aamu yhdessä. Tänään pikkuinen heräsi melkein heti meidän jälkeen, mutta ei se haitannut.
Ajattelin, että minulla ei ole koskaan aikaa tehdä mitään käsitöitä tai lukea tai mitään muutakaan, ilman että täytyy olla koko ajan katsomassa lapsen perään (uskokaa pois, yhdessä pienessä pojassa voi olla energiaa pienen pommin verran).Vaatii vain hieman luonteen lujuutta ja mieheni herätyksiä jotta nousen ja saan aamut itselleni.
Jos vielä nyt nukkuisin, en olisi valanut seitsemää kynttilää, tiskannut tiskejä, syönyt aamupalaa, miettinyt tätä päivää, hakenut parvekkeelta sinne unohtuneen tarjottimen, halinut isoa- ja pikkukarhua, juonut julmustia, ripustanut joulukorteille narua enkä avannut neljää uutta joulukorttia.
Voisiko päivää paremmin aloittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti