Junaleikkejä

Kiertelinpä kerran ennen joulua kirpputorin nuhjusia hyllynvälejä. Rähjäinen pahvilaatikko kiinnitti huomioni; lukiko siinä todella Märklin. Kyllä! Hintalapussa 800kr. Huh! Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että tämä kannattaa ottaa, jos toimii. Myyjät kilvan vakuuttelivat, että se on testattu ja kyllä toimii. Minä sitten ostin sen. Veljeni on superinnokas pienoisjunien harrastaja ja ajattelin häntä kun soitin äidilleni haluaisiko hän ostaa junan veljelleni.

Kotiin päästyäni en malttanut millään, minun oli pakko kokeilla sitä heti. Rakensin pienen radan ompeluhuoneen lattialle sillä välin kun poika oli päiväunilla. Sain radan valmiiksi ja kiinnitin johdon seinään. Pikkuhiljaa mieleni valtasi epäilys. Ehkä ei johtunutkaan taidoistani, että en saanut rataa toimimaan. Soitin itku kurkussa miehelleni, nyt on mennyt pieni omaisuus hukkaan. Mieheni vakuutteli, että kotiin tultuaan hän saa sen kyllä toimimaan. Rauhotuin ja siirsin asian mielestäni. Joku ratkaisu tähän keksitään. Rataa kokeili mieheni sekä hänen isänsä, mutta tuloksetta. Surkeen huiputtajat siellä kirppuisella torilla, ajattelivat tiestysti että nyt tuo hyväuskoinen kieltä kunnolla osaamaton tyttö ostaa meiltä tuon monta vuotta nurkissa pyörineen onnettoman Märklin-riesan. Kyllä kiehuin! Appeni onneksi osaa nämä hommat. Hän meni kirpputorille ja tinki hintaa kovasti.

Veljeni sai radan lopulta 300:lla kruunulla. Eikä siinä ollut muuta kuin ohjain rikki. Kaikki muut toimi, veturi, muuntaja, radat, kolme vaunua ja paloauto. Ja veljelläni oli toivoa saada ohjain korjattua. Tulin niin iloiseksi kun veljeni tuli junasta iloiseksi. Tämä on yksi parhaita löytöjä, joita olen kirpputoreilta tehnyt. Siinä se viehätys. Löytää jotain käyttökelpoista paljon halvemmalla kuin kaupasta. Tehdä joku iloiseksi löydöllään.