keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Tyynyjä ja kierrätystä


Äitini ompelukone on surissut aina kun vain olen tilaisuuden saanut. Olen väkertänyt kaikenlaista, monia juttuja en ole saanut valmiiksi, mutta kuitenkin jotain. Eräänä päivänä kävin äidin kanssa kellarissa ja löysin sieltä inspiroivia kankaita. Päätin tehdä äidille uusia sohvatyynynpäällisiä. Myös äidin vanha mokkanahkatakki kutitteli ompeluhermojani. Mitä kaikkea siitä saisikaan; nahkaliivi pojalle, tossut pienelle vauvalle. Aikani taitaa kuitenkin loppua kesken, sillä pian on kotiinlähdön aika. Viime aikoina minut on vallannut aivan kumma käsillä tekemisen vimma. Olen aina pitänyt askartelusta ja käsitöistä, mutten koskaan ole saanut mitään kunnolla aikaiseksi. Usein olen alottanut mutta sitten innostus on lopahtanut ja hommat jääneet siihen. Ehkä olen ymmärtänyt, että turha haikailla toisten tekemien ihanien juttujen perään, kun voin itse tehdä ja täysin uniikkia. Olen myös luonne, joka ei mielellään keskeytä jos on jotain alottanut. Eli kerralla valmiiksi.


Kukallinen vakosamettimekko sai uuden elämän tyynyjen vaatteina, ruudullinen tyynyliina on tehty ihan "raakakankaasta". Kaikki materiaalit on täältä äidiltä, paitsi napit, jotka ovat omasta nappirasiastani. On niin kiva, kun kaapista löytyy jotain ompelu- ja askartelutarvikkeita valmiina. Miten inhoankaan sitä, kun inspiraatio iskee, eikä ole mitään materiaalia, johon purkaa vimmaansa. Tapaankin aina kirpputoreilta ostaa nättiä kangasta tai söpöjä nappeja, vaikken tiedä mihin niitä käyttäisin. Jos jätän ne pöytään, en takuulla löydä mistään juuri samanlaista ja sitten harmittaa. Kirpputorit ovat mielestäni muutenkin hyvä paikka ostaa käsityötarpeita. Halvempaa, ekologisempaa ja jännempää. Harvalta löytyy samanlaisia verhoja tai hametta, kun on itse tehnyt kierrätyskankaista. Mikäs sen kurjempaa, kuin uudet verhot ja sitten viidellä ystävällä on juuri samanlaiset. Haluan olla oman näköinen.


2 kommenttia:

  1. Kiva toi ensimmäinen kuva :D voi ei, aattele, et minäkin ostin vihdoin koneen ja en ole yhtäkään kertaa käyttänyt sitä. Pitä oikeesti rupee ompelee, onha mul joitain kankaitakin.

    VastaaPoista
  2. Tuntuu että syödessä vain nälkä kasvaa. Siis mitä enemmän ompelen, sitä enemmän haluun ommella.

    VastaaPoista