Tuntuu, että äidilläni on loputtomasti kivoja ideoita melkein kaikessa. Kodin sisustaminen on niistä yksi. Muistan kuinka pienenä tullessani kotiin vaikkapa viikon mummilan reissulta, kuljin aina talon läpi ja katsoin onko äiti laittanut kotiin jotain uutta. Katossa saattoi olla uusi lamppu, eteisessä uudet verhot, keittiössä uusi hylly tai sitten olohuoneen kalusteet olivat muuttaneet järjestystä. Kynttiläasetelma vessan pöydällä tai entisöidyt satavuotiaat lastenvaunut olohuoneen nurkassa.
Tänä päivänä asia on aivan samalla tavalla; äitini on keksinyt aina jotain uutta, kun saavumme kotiin. En voinut vastustaa kiusausta ja räpsin veljeni kameralla kuvia ympäri taloa. Ylin kuva on puuhellan päältä, tässä siinä yläpuolella oleva hylly. Atlantin rannoilta kerättyjä jättikäpyjä, ja sytykeruusut annoin isälleni joululahjaksi.
Tässä on vanha raastinrauta, johon on kiinnitetty pieni kakkuvuoka. Äidin itse tekemä kynttilälyhty loistaa keittiön seinällä.
Pakko vähän esitellä näitä antamiani joululahjoja. Äidille ja siskoilleni annoin itsetehdyt kuppikynttilät. Innostuin tänä jouluna antamaan itse tehtyjä joululahjoja, edellä esiteltyjen lisäksi tein mieheni siskolle neulatyynyn sekä omille sisaruksilleni heijastimia.
Tämä lampunvarjostin on vanha uusi. Löydetty kirpputorilta käytettynä, mutta tässä talossa siis uusi. Sisustaminen on vähän niinkuin meidän yhteinen harrastus. Usein löydämme itsemme istumassa sohvalla ja miettimässä, mitä uutta kivaa laitetaan kotiimme. Nyt kun en enää asu kotona, en niin usein osallistu näihin ideoiden kehittelyyn, mutta sitäkin reippaammin imuroin ideoita omaan pieneen kotiini täältä lapsuuden kodista. Äidiltäni olen perinyt kiinnostuksen laittaa kotiin kaikkea kaunista. Se ei tarkoita kuitenkaan kalliita huonekaluja, vaan niitä pieniä asoita. Niinkuin kunttilä ikkunalla tai kimppu tuoreita niittykukkia kauniilla liinalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti