Eilen heräsimme jo kuudelta. Pieni tattimme on ollut hieman kuumeessa, liekö ei enää sen takia nukuttanut. Laitoimme riisipuurokattilan tulelle ja keitimme kahvit. Poika kävi herättämässä mieheni "Isi, aampupalaa". Joskus saa enemmin aikaseksi ja me vedimme jo puoli yhdeksältä aamulla sämpyläpeltejä ulos uunista. Itse tehty, vastapaistettu leipä on vain kielen vievää. Päälle nokare voita ja siivu juustoa, kylmän maidon kanssa huuhdottuna vie surut ja murheet mennessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti