Tätä päivää ei vuosi sitten ollutkaan

Mutta kuitenkin noin vuosi sitten meillä oli muutto käynnissä. Ihan selkäpiitä karmii, kun miettii muuttamista. Aivan älytöntä pakkaamista ja purkamista. Tavaroita siellä ja täällä ja kun luulee pakanneensa kaikki, tulee tavaraa vielä kymmenen laatikollista lisää. Mielellään asuisin samassa paikassa koko elämäni. Kuvassa siis vuosi sitten meidän kotina ollut asuntomme.

Tilauksessa siis: Koko elämän kestävä koti, mielellään oma talo ja vähän omaa puustoa(siis metsää, ettei tarvii takkapuita ostaa mistään), Jos talossa vaikka oliskin rumat seinät, ei se haittaa, tehtäisiin niistä hienot. Sisävessa olisi tietenki ihan kiva, mut senki voi tehdä, jos ei vielä ole. Naapureita saisi olla, mielellään semmosia jotka ei valita, että ajetaan niin paljon kuin romusta lähtee. Naapurit voisivat kuitenkin olla niin kaukana että kesällä voin ottaa aurinkoa ilman tuijotuspelkoa. Ennen kaikkea oma koti olisi kuitenkin paikka, jonne olisi mukava palata, jossa voisi tapetoida ilman ajatusta "ei viitsi, kohta kuitenkin muutetaan". Sellainen, josta voisi listan alta löytää viisi vuotta sitten kadonneen tuhatlappusen.

Koti, sinua kaivataan!