Kevätpuuhia

 Tänään saa tuntea, että kevät on täällä ja kesäkin pian saapuu. Aloitimme päivämme lihapiirakka-aamupalalla ja jatkoimme leikkipuistossa hyppien. Sain poikamme pyöränkin yhtenä päivänä kaivettu ullakolta esille ja nyt me olemme saaneet sen kuntoon. Eilisellä Bilteman reissulla ostimme uuden sisäkumin ja tänään rassasin sen kiinni pyörään. Yllättävän paljon tekemistä yhdessä pienessä kumin vaihdossa. Mummilan eteinen sai toimia meidän pajanamme ja pikkumies hääri kovemmin kuin äitinsä. Kolisteli jakoavaimella milloin satulaa ja milloin renkaita, räpelsi likaisia ketjuja ja hoki "koijaa pyärää!". Takapihan patiolla pesimme pyörän remontin jälkeen kiiltäväksi. Voin sanoa, että pikkumies oli tyytyväinen.

Olen pessyt talvivaatteita ja kantanut pulkan ja lisäpatterin (makkarissamme kun oli talvella aika kylmä) ullakolle, nyt ei tarvitse naapureidenkaan ihmetellä rappukäytävässä lojuvaa pulkkaa ja lumilapiota. Nyt pikkumies on nukkumassa, joten on hieman aikaa kirjotella.

Terveitäkin me olemme! Ihanaa kun kerkesi tulla terveeksi ennen siitepölykauden alkua, sitten on nimittäin räkä rinnuksilla ja varpailla koko ajan. Mieleni on nyt hiukan valoisampi kuin viime aikoina yleensä. Ikävä suomeen on kuitenkin jokseenkin kova, päivittäin ajattelen ja mietin, mitäköhän kaikki ystävät ja sukulaiset tekevät, minkälainen ilma on etelässä ja mitä viime vuonna teimme tähän aikaan. Aika kultaa muistot, mutta kyllä kaivamalla löytyy huonojakin muistoja. Ne parhaat muistot kuitenkin vyöryvät huonojen yli katujyrän lailla, niin minkäs teet, kun kaupassa voi alkaa itkettää suomalaisen karjalanpiirakkapaketin nähdessä.

Luulitteko, että täällä tosiaan kasvaa jo kieloja ja valkovuokkoja ja että omenapuut kukkivat? Ehei, nämä kuvat on vuosi sitten napattu, jotain keväistä piti saada. Onkohan täällä päin edes kieloja ja valkovuokkoja?

Eilen sain käteeni kaksi jännää kapistusta. Ostin kohokirjoittavan Dymon ja nyt tekstitarroja löytyy aina pojan otsasta auton rattiin. Pitkään sellaista olen havitellut ja nimenomaan tätä vanhanaikaista Dymo Omegaa, jossa mustalle nauhalle painautuu valkoiset kirjaimet. Toinen kapistus on mieheni isältä. Hän oli ostanut viime viikonloppuna kirpputorilta vanhan Minoltan järjestelmäkameran ja antoi sen nyt minulle. Nyt vain filmiä ostelemaan ja kokeilemaan toimiiko kamera. Eilen salama ja suljin räpsähtelivät, mutta ilman filmiä ei mitään tietenkään ikuistettu. Hauska kokeilla jotain vanhaa mutta itselle uutta. Jos ei muuta niin se on sitten ainakin hieno kirjahyllyn koriste.