Kotona jälleen

Nyt on pitkä kesäloma suomessa takan ja olemme taas kotona. Kotiinpaluu sujuikin sitten hieman erikoisemmin.

Olimme lauantaina mieheni siskolla Oulaisissa ja minulle tuli yöllä aivan mielettömän kipeä vatsa. Vietin varmasti yli puolet yöstä vessassa ja lopulta tuli vain verta ripulin sijaan. Ajoimme oulaisiin päivystykseen ja sain tippaletkun käteen, etten vallan kuivuisi. Oksentanutkin olin. Lääkäri arveli että veri saattoi johtua peräpukamista. Arvatkaa vaan mietinkö, että liittyykö tämä jotenkin nyt tähän raskauteen. Lääkäri kyseli että milloin olemme menossa kotiin ja yllättäen he päättivät, että saan ambulanssikyydin Luulajaan. Olin hieman hölmistynyt. Näinkö vaan ambulanssilla kuljetetaan potilaita melkein 400km päähän? Loppujen lopuksi oli aika jännä ja huvittava matka. Kävin matkalla kaupassa ja vessassa tippapussi hoitajan kädessä ja Luulajaan saavuttuamme opastin heille tien sairaalaan ja tulkkasin sairaalassa heille. Täällä sairaalatätit ottivat kokeita ja näytteitä, painelivat vatsaa ja kuuntelivat vauvan sydänääniä. Kaikki oli hyvin ja vatsakivutkin olivat hävinneet, joten lääkäri antoi lähteä kotiin. Sitten vielä odottelin sairaalassa perhettäni pari tuntia, heillä oli matka kestänyt vähän kauemmin kuin meidän ambulanssissa olleiden. Tässä kirjotettuna kaikki kuulostaa yksinkertaiselta ja suht simppeliltä, mutta välillä kyllä itketti ja nauratti ja ihmetytti.

Nyt oloni on terve, ei kyseessä tainnut olla kuin jokin ärhäkkä vatsatauti. Ei jokainen saa ambulanssikyytiä suomesta ruotsiin.