keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Sauna


Se alkoi helteisestä, saunankuumasta puidenkaatopuuhasta. Monta kesää sitten kaadoimme puita rytisten ja paarmojen surratessa. Kaadoimme puita talon tieltä, mutta teimme huomaamattamme myös mahdolliseksi tulevat saunakerrat. Sieltä saunomiseni alkoi, kaukaisista metsänkaatohommista. Sauna. Onko parempaa? Olen istunut kuumassa kylvyssä, löhönnyt höyrysaunassa, heittänyt vettä sähkökiukaalle, mutta mikään ei ole kunnon saunan veroinen. Tekohengityksestä ne menevät, mutta saunoessa sen taas huomaa: elämästäni on puuttunut pitkän aikaa jotain oleellista.

"Vihtoen viha viilenee, saunoen sappi sammuu", luki aikoinaan kotimme kylpyhuoneen naulakossa. Lause on painunut mieleeni, niin monet kerrat sen tavasin kun kipaisin saunaan kylmästä lumihangesta tai saunasta kuistille vilvottelemaan. Tuo lause myös todellakin pitää paikkansa. Lauteilla istuessa kiukkuni kihisee kilpaa hien kanssa ihon läpi ja murheet viskaan kiukaalle löylyveden seassa. Hyvän mielen läiskin selkänahkaan saunavihdalla ja mieleni virkistän lasillisella jääkylmää vettä. Kumimman löylyn tuprahtaessa vedän hiukset niskani suojaksi ja katselen kiukaan pesästä loistavaa tulenkajoa. Muistelen kuumia metsätöitä, nappaan pyyhkeen naulasta ja astun terassille vilvoittelemaan. Linnut livertävät metsikössä ja minä päästän viimeisetkin höyryt pihalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti