perjantai 7. syyskuuta 2012

Katse tulevaan


Ei enää niin kauan. Ja sen tuntee, kun laittaa kenkiä jalkaan, kerää marjoja, käy kävelyllä, siivoaa tai mitä vaan vähän enemmän vaativaa. Vauva potkii vatsassa ja välillä kipeästi niin että täytyy asentoa vaihtaa. Kävin eilen neuvolassa ja kaikki oli kunnossa. Verenpaine oli suht matala, hemoglobiini myös, 128. Ihan rajojen sisällä, mutta kun vertaa sitä aikaisempaan 140 niin tuntee olossakin. Välillä väsyttää niin että ei kättä meinaisi jaksaa nostaa. Pitäisi rautaa hakea apteekista. Olen pari kertaa käynyt mammavesijumpassa. Aluksi olin hieman epäileväinen, voiko vesijumppa muka olla raskasta, mutta puolen tunnin jälkeen olin ihan poikki ja tunnin jälkeen altaasta noustessa tuntui kuin jäsenet olisi täytetty lyijyllä.

Synnytykseen olen valmistautunut liikkumalla sen minkä jaksan, sekä henkisesti enempiä pelkäämättä. Vaikka kerran olen jo synnyttänytkin, lähden avoimin mielin ponnistamaan kakkosta maailmaan. Kunhan sen aika koittaa. Tietenkin toiveissa olisi hieman lyhyempi ja helpompi synnytys, mutta ei ensimmäinen synntyskään traumoja jättänyt. Oikeastaan toivoisin eniten, että itse olisin paremmassa kunnossa koitoksen jälkeen ja jaksaisin ruveta mahdollisimman pian käymään kävelyllä vauvan kanssa.

1 kommentti: