Puh, pah, pelistä pois

Nyt jäljellä olen vain minä! Meitä oli kolme mammaa, jotka odotamme vauvoja samoihin aikoihin ja nyt on kaksi pientä poikaa jo tullut. Oma nuppuni vielä potkii vatsassa ja odotan kärsimättömänä häntä. Toisaalta, moni asia on vielä kesken, joten saa hän hieman odottaa. Semmoisia arkisia juttuja kuin auton turvakaukalo ym.

Alkaa tosissaan olla jo tukalat oltavat. Paras on seista tai maata, muuten vauva vatsassa protestoi tilanpuutteessa kääntymällä poikittain ja nyrkeilemällä kylkiluihin tai palleaan. Siltä se ainakin tuntuu. Jos ryhdyn nyt oikein valittamaan, aamuisin on selkä kipeänä huonon sängyn ja kasvavan vatsan yhdistelmästä, istuminen missä asennossa tahansa puuduttaa oloa ja kahvia tekisi mieli juoda, mutta kun alkaa närästämään.

Olen kaivanut esiin vauvan vaatteita, voi kun ne ovat pieniä. Vielä hankintalistalla olisi (joskaan ei nyt niin välttämättä) kestovaippoja, kantoliina(on jo yksi mutta haluisin kokeilla trikoista), isoveljelle uusi peitto jotta vauva saa pienen...

Ojoi, ystävilläni on jo itse synnytys ohitse, minulla vasta edessä. Vähän jännittää, mutta terveellä tavalla.