Nyt on aika kaivaa kynttilät esille ja tunnelmoida syksyn illoista. Olivat ne sitten pakkassäällä tai sateen tuiskeella höystettyjä, on kynttilät varma valinta. Niin ihana tunnelmoida, kun sammuttaa muut valot ja antaa vain elävän valon tuoda pimeyteen valkeuden.
Nyt tosin koneen sinisen valon loisteessa, tiskipöydällä rivi kuumia puolukkahillopurkkeja, olohuoneessa uudet verhot, keittiössä uusi verho(toista en vielä jaksanutkaan ripustaa) sekä vatsassa kovasti potkiva vauva. Laskettu aika tuli ja meni. Esikoinenkin meni kahdeksan päivää yli, joten tähän varauduinkin. Aika jännää kuitenkin, synnytys ei enää ole kovin kaukana. Ei vain voi olla!
Teen valtavaa urakkaa ja varmuuskopioin valokuvia koko viime ja tältä vuodelta. Tätä täytyisi tehdä useammin, sen tiedän, mutta onneksi teen sitä edes nyt.
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti