Kotona taas

Kuukausi takana suomessa oloa ja matkaan on tarttunut monta ihanaa muistoa sekä jokunen kirppislöytö. Kerkesimme myös kyläillä ystäviä, vaikka harmittavan monta jäi kyläilemättä. Tärkein, perheeni kanssa yhdessäolo, näytteli kuitenkin suurta osaa lomamme aikana. Miten mukava oli vain aamulla herätä ja hörppiä kahvia äidin keittiössä ja lukea päivän lehteä. Talvin se oli siellä "etelässäkin". Välillä pakkasta oli lähemmäs -30 astetta, silloin se kirjaimellisesti paukkui.

Kotiin lähtiessä meinasi sormi mennä suuhun. Olimme ottaneet mukamas niukasti tavaraa mukaan, mutta pakatessani kapsäkkejä konttiin, oli niitä vaikka muille jakaa. Tunnustan. Ei pitäisi käydä kirppareilla, tai sitten pitäisi oikeasti lähteä matkaan alunperinkin tyhjällä matkalaukulla.

Matka meni paremmin kuin hyvin. Puolitimme taipaleen yöpymällä mieheni siskonperheellä matkan puolivälissä, tosi luksusta lasten kanssa. Rajalla kävimme cittarissa ja ostimme kotiin perus maksalaatikot ja lihapiirakat, ruispalat ja kaurapuikulat. Täällä ruotsissa kun ei mielestäni saa hyvää leipää, kaupasta ainakaan. Kun 850km kilometriä oli ajoa takana, kysyi poikamme takapenkiltä: "Pappa, ajaksä?" Isä vastasi joo "Ohjaaksä" jatkui kysely. Missäköhän oltais oltu, jos ei pappa olis ohjannut.

Tiitta kerkesi tänään saada pari rokotetta ja minä ostaa pari vanhaa matkalaukkua kirpparilta. Ehkä tämä arki tästä alkaa rullaamaan, vaikka nihkeeltä tuntuukin. Mennään sentään kohti valoisampia aikoja!

Eilen matkalla oli ihana auringonlasku, ja minähän heti luuri kädessä ikkunan läpi yritin sitä ikuistaa.