perjantai 11. tammikuuta 2013

Talovanhus

Kävimme metsästämässä pursotinpusseja ja vaniljajauhetta, mutta niitä ei näiltä kulmilta löytynyt. Mieheni lohkaisi kassaneidille, että nyt tuli kalliit pussit, kun pitää 20 kilometrin päästä lähteä hakemaan. Ei kuitenkaan lähdetty. Onneksi ei koko reissu mennyt hukkaan, sain kuvattu tätä ihanaa talovanhusta keskustassa. Nyt ei kuitenkaan olla Hesan keskustassa. Nauroimme siskon kanssa, että jos joku tulisi kysymään, mitä me kuvaamme, olisimme vastanneet, että otamme hieman muistoja kun tämä talo puretaan pian. Luulen että on vain ajan kysymys milloin tämä talo häviää. Jos saisin päättää, se pysyisi siinä maailman tappiin saakka. Tässä on jotain tunnelmaa.


3 kommenttia:

  1. Fint! Det är synd när gamla hus och byggnader rivs. Så bygger man nya, fyrkantiga sko-kartongs liknande byggnader. Varför kan man inte bevara dessa? Jag tycker tex tågstationer ofta är jätte fina. Gamla och vackra. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Salaa haaveilen että perustaisin tähän taloon söpön pikku kahvilan/ruokapaikan, mutta taitaa haaveeksi jäädä. Mutta saahan sitä unelmoida:)Tarkennan vielä, että en oo kuullu mitään lopullista päätöstä, että se purettais, mutta onhan se aika riskipaikalla.

      Poista
  2. Löysinpäs tänne blogiisi! :) Minä tunnistan tämän talon. Se tuossa "vieressä" kauniina seisoo. Vielä en ole sisälle asti eksynyt.. Eikös olekin joku vanha parturi? Taitaa yritys nykyisin toimia uudemmissa tiloissa tien toisella puolella..? Joo, määkin oon kuullu jotain kauppakeskushankkeesta joka nousis vissiin tuohon viereen/tilalle, mut siihen menenee vielä aikaa.. Ja olikohan niin että tuo talo ois jotenkin suojeltu..? Vois siis olla että säilyykin paikallaan :)

    VastaaPoista