torstai 7. helmikuuta 2013

Bloggaamisesta ja todellisuudesta

Kauniita kuvia ja sujuvaa tekstiä, niitähän melkein kaikki blogit on täynnä. Elämä rullaa ja keittiön verhot on ojennuksessa ja hammastahnat vessan hyllyssä nätisti rivissä. Kotona on valoisaa ja kauniita huonekaluja. Tänään ollaan ystävien kanssa kahvilassa ja eilen leivottiin pullia ja huomenna mennään synttärijuhlille. Lapset on siististi kammattu ja yllä olevat vaatteet sävy sävyyn, myös niiden sohvatyynyjen kanssa. Elämä on ihanaa.

Vai miten se meni?

Blogeja lukemalla saa oikeastaan aika suppean kuvan ihmisten elämästä. Eihän niissä ole tarkoituskaan koko elämää jakaa. Ajattelen, että blogeja täytyy lukea kuin sisutuslehtiä: muistaa, että kuva on otettu yhtenä hetkenä ja sekuntia myöhemmin saattaa kuvassa näkyvä lasiin kaadettu mehu jo norua pöytäliinan reunaa lattialle. Kuka jaksaisi lukea sisustuslehtiä, joissa esiteltäisiin sotkusia toimistoja, kylppäriä pyykkipäivänä tai keskeneräisiä remontteja. Tai jos kuvat olisi otettu sopivasta vinkkelistä, niin että makuuhuone näyttää todellista pienemmältä ja pimeämmältä, keittiön ikkunasta näkyy naapurin roskapöntöt tai kodin asukas vilahtaisi kuvassa sammakkoperspetkiivistä, kaksois(tai miksei kolmois-)leuka tytisten.

Ei meilläkään aina aurinko paista niin kirkkaasti...

On meilläkin joskus pölyä hyllyillä

Viime päivät on kulunut hoidellessa kuumeista pikkupoikaa. Tänään näyttää tauti olevan häviöllä, joten otimme tilaisuudesta vaarin ja leivoimme yhdessä. Pikkumies kun rakastaa leipomista. Tuli lettuja ja porkkanakakkua.

Kävin eilen vähän tuulettamassa päätäni kaupungilla, etten vallan hulluksi tulisi ainaisesta sisällä nyhjäämisestä. Enpä mitään erikoista ostanut, uudet patterit radio-ohjattavaan autoon ja pariin vaakaan. Ja ihmettelin, mikä niissä oikein maksaa. Lagerhausin hyllystä tarttui mukaan jumbopillejä, niistä on kiva ryystää äidin surauttamaa paksua "smuuttia". Ihanalta tuntui taas tulla kotiin, kun ajatukset sai hetken pyöriä muualla kuin kakkavaipoissa tai keittiön seinissä. Ottakaa äidit joskus omaa aikaa, tekee hyvää koko perheelle!

2 kommenttia:

  1. Totta, just näin se menee bloggauksen kanssa! Mäkin kävin piiiiiitkästä aikaa yks päivä yksin jossakin, nimittäin lähi-Alepassa alle puolen tunnin reissulla, mut silti oli niin juhlallinen olo et olis tehny mieli ostaa kukkakimppu kaupasta :-). Jäi tosin ostamatta kiskurihintansa takia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sitä tunnetta, kun saa ihan rauhassa valkata, minkä jugurtin ostaa vai ostaako ollenkaan. Mäki tykkäisin enemmän ostaa leikkokukkia, mut tuntuu tosiaan, että raha täytyy nyt laittaa tarpeellisempaan.

      Poista