keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Veistetty samasta puusta

"Äiti, kylmetä taas tätä tyynyä." kuuluu poikamme sängystä jo toisen kerran. Nousen omasta sängystäni, astun ikkunan ääreen ja työnnän tyynyn ulos avonaisesta ikkunasta. Huolestuneena poika toteaa "Älä tiputa sitä". Joskus iltatemppuilut rasittavat, mutta nyt jaksan erään muiston voimalla.

Olin kerran itsekkin pieni, varmasti alle viiden vanha, eikä uni meinannut tulla millään silmään. Makasin sängyssäni, vieressäni vaaleanpunainen Ainu-pupu, hampaat pestynä, peitto peiteltynä. Kaikki hyvin, mutta pupu vain oli lämmin. "On pupu lämmin!" kuului vuoteestani ja niin äitini kiikutti pupun hetkeksi pakastimeen jäähylle. Hetken päästä sain viereeni ihanan viileän pupun, jonka kylmään turkkiin oli niin mukava painaa poski. Pupu kuitenkin lämpeni nopeasti ja niin sai äiti viedä sen taas pakastimeen. Mutta mikään ei ollut parempi unikaveri kuin kylmä pupu.

Saattoiko äiti aavistaa, että vielä tänäkin päivänä nautin, kun illalla saa kääriytyä hieman viileään peittoon. Silloin saapuu nukkumatti nopeimmiten ja uni on taattu. Joten viitsin jäähdyttää poikamme tyynyn, vaikka sitten viidennen kerran.

2 kommenttia: