lauantai 11. toukokuuta 2013

Tauti sentään

Mamma! Itki poikamme viime yönä. Isän syli ei kelvannut, eikä pojalla ollut pissahätäkään. Se oli tavallisin syy, miksi hän öisin yleensä heräsi. Nyt ei kuitenkaan ollut siitä kyse. Kävin poikani kanssa pitkäkseen sängyllemme ja silittelin häntä uneen. Pian pieni pellavapää rauhoittui ja näytti jo nukkuvan. Sitten hän alkoi taas pyöriä ja hiljaa kitistä. Hän nousi istumaan ja näin hätäännyksen paistavan hänen sinisistä silmistään kun hän puristi kättään suullensa. Siinä samassa silmänräpäyksessä ymmärsin. Nostin pojan ylös sängystä ja silmäilin ympärille etsien paljasta lattiapintaa. Oksennus vain tirskui pienten sormien välistä. Vedin kädet pois poikani suun edestä, ne vain saivat suurempaa sotkua aikaiseksi. Hohhoijaa, ajattelin mielessäni. Huomenna meidän oli tarkoitus mennä siskon ja hänen miehensä luo syömään ja muuttui tässä samalla muutama muukin suunnitelma. No, sairastelulle kun ei voi mitään, se saapuu röyhkeämmin ja viekkaammin kuin yksikään kulkukauppias, kauppatavaranaan pyykkiä ja luuttuamista, ilman tinkimisen varaa tai juhlatarjouksia. Vielä yhdet oksennuspyykit on meillä koneessa ja huokaisen vain ettemme me vanhemmat tulisi kipeiksi.

6 kommenttia:

  1. Voi harmi , että pikkuinen tuli sairaaksi :( .Toivottavasti hän paranee pian!!

    VastaaPoista
  2. Voi että :(. Pikkuinen on sairas. Tuun tänä kotii ni ehkä nähä :) mut jos L on tosi kipee ni en tietty voi tulla sinne. Mut kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis L on terve mut R on nyt kipee:(. Saa nähä tuunko mä...

      Poista
  3. pikaisia paranemisia
    Patu

    VastaaPoista