tiistai 17. kesäkuuta 2014

Viherpeukalon unelmia

Kaikki on näköjään mahdollista. Menee vain kirjastoon vaikka ei olisikaan suunnitellut lainaavansa yhtään mitään ja sitten huomaa hyllyssä kolme kirjaa joita on halunnut jo pitkään lukea. Ja nämä kirjat siis löytyivät lähikirjastosta jossa yleensä on niin tunkkainen valikoima ja kaikki mielenkiinoiset uutuudet ovat lainassa tai kaupungin kirjastossa. Kirjastot yleensä on mun lemppareita, voisin valehtelematta viettää niissä kokonaisen paivän jos vain olisi eväät mukana ja lapset hoidossa. Niin mutta asiaan. Lainasin kolme kirjaa, ja näin ensiselailulla jäin kahteen (kolmatta en vielä kerennyt sen enempää avata) niin kovasti kiinni, että haaveet omasta maapläntistä tai viljelystä yleensäkkin saivat vettä kuutiokaupalla myllyihinsä.
Olen harmitellut "me asutaan kerrostalossa, ei täällä voi mitään viljellä, kaikki on niin surkeeta kun on vain pieni parveke jne...". Sitten tartuin kirjaan "Konsten att odla staden"(eli siis suunnilleen: Kaupunkiviljelyn taito) ja aukeni sellainen maailma josta jo pikkasen olin kuullut. Saatan ehkä olla hieman jälkijunassa, mutta en ollut ihan tajunnut että ihan tuollaisessa mittakaavassa voi tosiaan kaupungissakin viljellä. Jotenkin kaupunki on mielessäni kiveä ja asvalttia ja ne vihreät pläntit on sitten niitä hienosti hoidettuja puistoja. Iltapäivämietteillä kerkesin jo perustaa naapuruston puutarha-yhdistyksen ja kiivasti etsin mieleni sopukoista paikkaa jonne urbaanipuutarha perustetaan, jaoin naapureille lappuja asian tiimoilta ja mietin sopivia ruotsinkielisiä repliikkejä, kun esitin ideaani kaupungin päättäjille ja vuokraisännälle. Sitäkin kerkesin miettiä että ketä naapureita sinne oikein haluisin mukaan kanssani viljelemään, mutta tajusin että sehän pitäisi olla kaikille avoin. Joten hieman nieleskelin ja otin mukaan kaikki naapurit, huolimatta minkälaisia ne ikinä onkaan. Mukavaahan siitä tuli! Niin no tää kaikki on nyt ihan kuviteltua vain, mutta ihan täysin mahdollista. Täytyisi joku energinen tyyppi pistää alulle kyseinen juttu. Onhan mulla tuolla parvekkeella noi laatikot, mutta kun multa puuttuu!

Toinen mukava kirja, Självhushållning på Djupadal. Ihan tässä haluisi omistaa possun jos toisenkin sekä pari lehmää ja kanoja ja kissoja ja ankkoja ja lampaita. Ja sitten vielä kasvimaat ja kasvihuoneet ja maakellarit ja kaikki olisi luomua. Aikamoinen työparatiisihan se olisi ja saahan sitä haaveilla. Josko joskus, ei ehkä tuossa mittakaavassa, mutta vaikka pienemmässä.

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Aattelin että onpa tutunnäköisiä ankkoja ja lopulta tajusin muitten kuvien myötä, että nehän onkin tuttuja ankkoja! Millon sä oot ottanut nää? Oliko se sillon se kerta kun käytiin uimassa ja L ratsasti? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi ekaa javika on samasta paikasta ja kerta oli just se mistä puhut:). Ajattelin että ne sopii tähän, vaikka onkin vuoden vanhoja kuvia!

      Poista
    2. OK :) Hyvin ne sopii! Luulin ekaksi että tuo oli totta mistä kirjoitit, mutta kun luin uudestaan, se olikin vaan kuvitelmaa :D Se on kyllä ihanaa kasvattaa kasveja omalla takapihalla! Tänä vuonna meillä kasvaa myös hernettä.. :)

      Poista
  2. Huhuu! Mitä kuuluu?:)

    VastaaPoista