keskiviikko 6. elokuuta 2014

Imetys

Viime keväänä neuvolantäti ihmetteli sitä, että vielä imetän puolitoistavuotiasta lastani. Juu, juu, kyllä hän tavallista ruokaa myös syö, vastasin kätilön ihmettelyihin. Neuvoloissa suositellaan tänä päivänä kuuden kuukauden täysimetystä, mutta totta puhuen en muista olenko saanut sen kummemmin ohjeita imetyksen lopettamisesta. Hieman arastellen olen kyselijöille myöntänyt, että tyttöni nukahtaa edelleen joka ilta tissille sekä herää yöllä useamman kerran imemään. On melkein hävettänyt, vaikka ei lainkaan tarvitsisi. On oikeastaan vain ja ainoastaan yhteiskuntamme ja kulttuurimme syytä, että imettämistä vieroksutaan, tai ainakin siitä pitäisi päästä eroon mahdollisimman pian. Tänään lasta nukuttaessa sain päähäni että hänhän voisi yrittää nukahtaa ilman tissiä kun yöllä herää. Aikani kuuntelin sitä itkua mikä huoneesta kuului, kun isä tyttöä hyssytteli. Itse päädyin tällä välin imetystuen sivuille ja huomasin, että vaikka monen silmissä kummajainen olenkin, niin on aivan luonnollista ja oikein imettää lasta, vaikka hän osaakin jo puhua ja kävellä. 

Pitkään imettämisessä ei hyödy vain lapsi, vaan myös äiti. Se ehkäisee esimerkiksi rinta- ja munasarjasyöpää. Lapselle rinta on erinomaisen ravinnon lisäksi lohtua ja läheisyyttä. 

Itse en ennen lasten saamista ottanut sen kummemmin kantaa, ajattelin että imetys onnistuu niin kuin on onnistuakseen, enkä ota sitä miksikään äitiyden mittariksi. Esikoisen kanssa meinasin sitten loppujen lopuksi hukkua maitoon, vaikka alku olikin ollut kivulias. Jouduin käyttämään rintakumeja jonkin aikaa, jotta rikki imetyt rinnanpäät saivat rauhassa parantua ja että poikani sai kunnon otteen tissistä. Aikanaan pääsin eroon tuosta silikoniläpyskästä ja imetys sujui hyvin. Joskus tuijotin kelloa hieman huolestuneena, koska olin jostain kuullut että vauvan pitäisi syödä kolmen tunnin välein. Lopulta rentouduin ja imetin poikaani silloin kun hän tahtoi ja niin kauan kuin hän vain tahtoi. Joskus meni parikin tuntia, kun makoilimme sängyllä ruokailemassa ja usein nukahdinkin vauvani viereen. Nukuimme pääosin samassa sängyssä, siinä oli kaikkein helpoin yöllä syöttää. Neuvolassa sitten kysyttiin, montako kertaa poika yöllä syö, enkä siihen osannut vastata mitään. Koin, että vauva vieressäni meillä molemmilla oli paremmat unet. Nyt melkein unohdin, että esikoisellamme oli koliikki kolme ensimmäistä kuukautta, mutta sitten olikin sitä makoisampi nukkua päivällä. Esikoistamme imetin kunnes hän täytti kaksi vuotta. 

Nyt aloin miettimään näitä asioita, kun tyttäremme täyttää syksyllä kaksi ja tunsin pientä painetta imetyksen lopettamiseen. Sitten kuitenkin ymmärsin, että paine tulee ympäristöstä, ei niinkään omista tarpeistamme. Miksi muuttaa hyväksi havaittua tapaa, joka toimii meidän perheessä? Kyllä, tyttö nukkuu vieressäni, nukahtaa tissille ja saa sitä yölläkin monesti. Luulen, että meillä imetetään niin kauan kuin hyvältä tuntuu, enkä jaksa tällä hetkellä stressata, että "pitäisi" lopettaa. Näitä imetysasioita lueskellessa ymmärtää, että kaikille ei ole niin itsestään selvää edes haluta imettää. Minultakin on molemmissa raskauksissa kysytty, että olenko aikonut imettää. What?! Toivoisin, että jokainen joka saa lapsen, kävisi lukemassa imetystuen sivuja, eikä kuuntelisi niin paljon jos kohdalle sattuu osaamaton kätilö tyrkyttäen korvikkeita heti jos ei meinaa homma sujua. Surullista on myös lukea ja kuulla heistä, jotka olisivat halunneet imettää, mutta tuen oikeanlaisen tuen puuttuessa luovuttaneet. Tiesittekö muuten sitä, että nainen joka ei koskaan ole synnyttänyt tai ollut raskaana, voi silti imettää. Osoite on siis: www.imetys.fi , enkä nyt sitä osaa tästä puhelimelta hienosti linkata, mutta koittakaa näpytellä. 

Vähän tällainen insnpiraation vallassa kirjoitettu sekasotku ja raakile tästä nyt tuli, mutta eiköhän juttu tullut jollain tasolla selväksi. Antakaa möys atneeski kmalat kirojtusvihreet sun muut!


22 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Sä oot superäiti kun jaksat jatkaa! Mä oon niin haissut maidolle kun lapsi on vuotta lähennellyt etten oo kestäny sitä.. Mut jatka sä, sä et takuulla haise :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kyllä aina ihan superäidiltä tunnu:D. Mä tunnistan itseni tosta maidonhajusta, mutta se hävis sillon kun maitoa alko olla vähemmän. Mä haluisin rohkasta niitä äitejä imettämään kauemmin, just tasan niin kauan kuin itsestä ja lapsesta tuntuu hyvältä, jotka ympäristön paine saa lopettamaan lapsen ollessa tosi pieni. Kuulin justiinsa eräältä ystävältä, että Amerikassa useat lääkärit suosittelee yksivuotiaaksi asti täysimetystä. Jokainen äitihän tekee parhaansa, ei kukaan oo sen huonompi jos vaikka imettääkin vähemmän aikaa. Meillä tää vaan on toiminu ja oon siitä tosi ilonen ja kiitollinen:). Taitaa jokainen äiti olla lapsilleen superäiti, niinkuin sinäkin siellä!

      Poista
  3. Uuups, säädin puhelimen kanssa ja poistin kommentin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei mitään, kerkesin lukemaan kommentin onneksi. Kiitos siitä!

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus. Kiva kun kirjoittelit tärkeästä aiheesta. Tosiaankin täysin luonnollinen asia, etenkin monessa muussa kuin länsimaisessa kulttuurissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tästä luonnollisuudesta on vain vieraannuttu aika lailla.

      Poista
  5. Eikös se pitkään imettäminen myös vahvista lapsen immuniteettia? Että sen kannalta on parempikin jatkaa. Vai onko tämä vain myytti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni se on juuri näin. Sillä ei myöskään ole väliä onko lapsi puoli vai puolitoista vuotta, imetys antaa paremman immuniteetin lapsen iästä huolimatta. Toki henkilökohtaisia eroja on, tottakai!

      Poista
  6. Joo, neljä lasta oon saanut, mutten tippaakaan heille rintamaitoa. Sillon 20 vuotta sitten se oli todella suuri häpeä jos et imettänyt ja kätilöt sairaalassa arvioivat äitiyden sen mukaan. Eli olin huono äiti. Siitä seurauksena synnytyksen jälkeinen masennus. Toisen kohdalla meni jo paremmin , tuttelia vaan heti alkuun. Samoin kolmannen ja neljännen kohdalla olen sanonut jo synnytys salissa, että tuttelit vaan kehiin. Imetys on minulle ollut aina iljettävä asia, kuten raskauskin. Kai sitä ei sitten senkään takia ole tullut. Kun maitoa alkoi mennä litra vuorokaudessa, tuli mukaan perunat ym. soseet ja esim, 3 lapsen kohdalla se oli jo 2 kuukauden ikäisenä. Mulle sanottiin, että sitten olet korvatuleehdus kierteessä, kun eivät ole äidinmaitoa saaneet ja tulevat allergiseksi, kun tuttelia saavat. No yhdelläkään lapsistani ei ole ollut ainuttakaan korvatulehdusta , eikä kukaan ole millekkään allerginen. Tässä kertomus mun imetyksestä. Hienoa, että jollekkin se on ihana asia ja maitoa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksia. Tosi inhottavaa tollanen tuomitseminen. Vaikka pidänkin imetystä hyvänä asiana, en kuitenkaan ajattele että se on jokin äitiyden paremmuusmittari. En nyt sen enempää tiedä miksi ei imetys teillä sujunut/haluttanut, mutta oon törmännyt kyllä joihinkin osaamattomiin hoitajiin ja esikoisen kanssa varsinkin neuvot ja tuki imettämisen osalta oli olemattomat, siis sairaalassa nimenomaan. Halusin kirjoittaa ketään syyllistämättä ja rohkaista tekemään niin kuin omalle perheelle tuntuu parhaalta. Ja kun äiti voi hyvin, imetti tai ei, lapsikin voi hyvin, eikös se niin mene.

      Poista
  7. Juuri näin. Kaikille ei vaan ole Luoja antanut sitä rintamaitoa. Oma äitini ei ollut myöskään imettänyt meistä ´5 lapsesta ketään, kun maitoa ei yksinkertaisesti tullut. Kyllä sitä imetystä jokaisen lapsen kohdalla yritettiin , mutta maitoa ei vaan tullut. Mutta lapset ovat osa jo aikuisia ja nuorinkin kohta 10v. Kyllä niistä eläjiä tulee vaikkei rintamaitoa ole heille tullutkaan.

    VastaaPoista
  8. Selvennyksesksi vielä, että tottakai olisin imettänyt lapsiani jos maitoa olisi tullut, mutta sitä ei vaan tullut. Joten en itse valinnut imetänkö vai en. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eipä sitä aina voi itse valita asioita tässä elämässä. Mietin vaan tuota maidon tulemista, se kun taitaa olla niin henkilökohtaista. Toisilla nousee heti ja toiset saavat taistella itkun ja säryn kanssa että maito nousisi. Kumpa kaikki saisivat asiallista tietoa imettämisestä, ilman syyllistämistä.

      Poista
  9. Hei!
    Oletko Henna perehtynyt, onko pitkästä imetyksestä haittapuolia lapselle tai äidille? Muuta kuin tuo yösyöminen... Se lienee ainakin hampaille haitaksi. Itse olen imettänyt lapsia 1 vuoden, sitten on ollut pakko lopettaa juuri levottomien öiden takia. Terv. Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olen, niitä yritinkin etsiä, mutta en löytänyt! Meillä ei "levottomat yöt" ole kuitenkaan kovin levottomia, tyttö nukkuu vieressäni eikä paljon yösyöttäminen häiritse kun ei tarvitse hyppiä sängystä pois ja kunnolla herätä. Kaikilla ei toimi perhepedissä nukkuminen, niin että jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee. Yöimettäminen ja imettäminen yleensäkin ei ole hampaiden kannalta kovinkaan haitallista. Tästä hammaslääkärit pelotteli minuakin, mutta äidinmaidon sisältämä laktoosi ei ole Streptococcus mutans -bakteerille niin hyvää ruokaa kuin sakkaroosi, jota taas on muissa ruuissa. Aiheesta voi lukea täältä http://imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa/hammaspeikkojen-herkkuruokaa . Itse uskon että hampaiden hoidossa on olennaisinta muu ruokavalio, ruokailurytmi sekä säännöllinen hampaiden pesu. Hienoa, että niin kauan olet imettänyt! Olisi kiva kuulla miten ympäristö suhtautui siihen?

      Poista
    2. Hei. En ole saanut ainakaan ihmettelyä siitä imetyksestä. Luulen, että vuosi on jotenkin se raja, minkä jälkeen asiaa ehkä aletaan kummastella.
      marsa

      Poista
  10. Mulle tulee mieleen yksi mahdollinen huono puoli, jota ei ole tutkittu vielä kovin paljon, nimittäin äidinmaidon kemikaalijäämät. Ympäristömyrkkyjen määrä äidinmaidossa on vähentynyt 20 vuodessa dramaattisesti, mutta tilalle on tullut muita myrkkyjä joista ei ole tarpeeksi tutkimustietoa, kuten palonsuoja-aineet, perfluoratut yhdisteet, ftalaatit, aurinkovoiteiden uv-suoja-aineet ym. Mutta ei ole tarkoitus huolestuttaa, teki vain mieli kommentoida kun ehkä olet aiheesta kiinnostunut... Jostain luin että imetyksen aikana äitien veren kemikaalipitoisuudet laskee koska niitä siirtyy vauvaan. Asia on minulle uusi ja mietityttää todella, vaikka en nyt imetäkään.

    VastaaPoista
  11. Nyt muistin vielä lähteen, josta itse kuulin tästä, dokumentti nimeltä Underkastelsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Tämähän on totta, kemikaalit kotonamme ja kehossamme on väistämätön tosiasia. Me olemmekin täällä kotona yrittäneet vähentää muoviastoita ja muovileluja ja muovitavaroita ylipäätään. Suomessa asiasta ei kovin paljon puhuta, mutta täällä ruotsissa kemikaalikuorma on aika kuuma peruna. Näitä mainitsemiasi kemikaaleja löytyy mm. vaahtomuovista, kosmetiikasta, uusista tekstiileistä, maaleista, tapeteista, muovimatoista jne. Valitsemalla luomua, suosimalla kirpputoreja ja luonnollisisa materiaaleja, ekologisia vaatteita ja putsaamalla muovit pois kotoa, voi omaa sekä lasten kemikaalikuormaa pienentää huomattavasti. Toki edelleen näitä kemikaaleja on äidinmaidossa, mutta sen takia ei pitäisi imettämistä lopettaa. Tietoisuutta näistä kemikaaleista on hyvä lisätä ja riskit tiedostaa.

      Poista
  12. Henna, kyllä täällä Suomessa kemikaalien haitoista yms puhutaan paljon mediassa. Just kovasti tapetilla muovitetut putket putkirempoissa yms. Vaateteollisuuden vaarat, lisäaineet. Kovasti luomu in kaikessa. Ollut kauan. Yksittäisiä blogejakin on aiheesta, seuraa vaikka yli kymmenen vuotta toiminutta kuuluisaa Nooran Kemikaalicoctail-portaalin postauksia. On just tälläkin hetkellä vauva- & odotusaiheisia postauksia ja tätä kemikaalikuormaa aiheena. :) Dokkareita aiheesta kuin aiheesta on saatavilla kokoajan, lehdet kirjoittelee myös. Some on täynnä. Sitten on monen monet ketjut jotka perustuu luomuun ja kestäviin vihreisiin arvoihin. Ruokapiirit yms. Toki täysin tietämättömyydessä voivat elää he, jotka eivät seuraa mediaa eri muodoissaan, lue lehtiä, kävele kaupungilla silmät auki.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, mun blogi on ehkä vähän jäljessä mun omasta elämästä, mutta siis aktiivisesti kyllä luen kyseistä blogia. Onko sulla mahdollisesti tiedossa jotain muita aiheeseen liittyviä suomalaisia blogeja? Joo, kyllä suomessakin näistä puhutaan ja seuraan suomalaisia sanomalehtiä ym. mutta muotoilin asiani vähän huonosti. Suomessa vain ehkä ollaan hieman jäljessä. Ja sitten sekin, että esim. luomuruuan ollessa niin kallista, se jää monelta ostamatta. Täällä on paljon helpompi ostaa luomua kun se ei hinnaltaan poikkea paljon "tavallisesta" ruuasta. Korjatkaa mua, jos olen väärässä, mutta jotenki oon saanu sellasen kuvan että luomuilu ja ekoilu on suomessa vielä aika pienissä piireissä. Kaipaisin suomeen luomuruokaa ihan tavallisiin marketteihin kohtuu hinnoin, niin haalistuisi luomuruualta erikoisuuden ja luksuksen leima. Kaikki ansaitsisi ruokaa ilman kamalien myrkkyjen jäämiä.

      Poista