perjantai 18. marraskuuta 2011

Mikä on poika?



Luesekelin vanhoja lehtiä ja löysin niin oivallisen kirjoituksen, että kopioinpa sen tähän.

Mikä on poika?

Lapsuuden viattomuuden ja miehuuden arvokkuuden välillä on miellyttävä olomuoto, jota sanotaan pojaksi. Poikia on monen kokoisia, mutta kaikilla pojilla on sama päämäärä: nauttia jokaisen päivän jokaisen tunnin jokaisen minuutin jokaisesta sekunnista ja nostaa kova meteli (heidän ainoa aseensa), kun viimeinen minuutti on päättynyt ja aikaihmiset panevat heidät ilalla vuoteeseensa.

Poikia on kaikkialla - päällä, alla, sisällä, kiipeämässä jonnekin, hyppäämässä jostakin, juoksemassa jonkin ympäri tai loikkaamassa johonkin. Äidit rakastavat heitä, pienet tytöt vihaavat heitä, isot veljet ja sisaret sietävät heitä, aikuiset väheksyvät heitä ja taivas varjelee heitä. Poika on Totuus, jolla on likaiset kasvot, Kauneus haava sormessa, Viisaus purukumia tukassa ja Tulevaisuuden Toivo, jonka taskussa on sammakko.

Kun sinulla on kiire, on poika vaivalloinen ja häiritsevä metelöitsijä. Kun haluaisit hänen tekevän hyvän vaikutuksen, hänen aivonsa kieltäytyvät yhtäkkiä toimimasta tai sitten hän muuttuu raa`aksi, julmaksi viidakon olennoksi,  joka haluaa tuhota koko maailman ja itsensä sen mukana.

Pojissa yhdistyy hevosen ruokahalu, miekannielijän ruoansulatus, taskukokoisen atomipommin energia, harakan uteliaisuus, diktaattorin keuhkot, Jules Vernen mielikuvitus, metsäorvokin arkuus, raketin räiskähtely ja kun hän ryhtyy tekemään jotakin, hänellä on peukalo keskellä kämmentä molemmissa käsissä.

Hän pitää jäätelöstä, puukoista, sahoista, joulusta, sarjakuvista, naapuritalon pojasta, metsistä, vedestä (vain luonnossa), suurista eläimistä, isästä, junista, pyhäaamuista ja paloautoista. Häntä ei kiinnosta pyhäkoulu eikä muukaan koulunkäynti, kirjat, joissa ei ole kuvia, soittotunnit, solmiot, parturi, tytöt, päällystakit, aikuiset eikä maatamenoaika.

Ei kukaan muu nouse niin aikaisin ja tule niin myöhään illalliselle. Ei kukaan muu saa niin paljon iloa irti puista, koirista, tuulenpuuskista ja sadekuuroista. Ei kukaan muu saa yhteen taskuunsa tungetuksi ruosteista puukkoa, puoliksi syötyä omanaa, puolenmetrin narunpätkää, tyhjää tulitikkulaatikkoa, kahta karamellia, kymmenen markan lanttia, kuulalaakeria, isänsä ruuviavainta ja tuntemattomasta aineesta muodostunutta möhkälettä, jonka väri on epämääräinen.

Poika on taikuri ja velho - voit sulkea hänet pois huoneestasi, mutta et sydämestäsi. Voit ajaa hänet pois työpöytäsi äärestä, mutta et karkoittaa häntä mielestäsi. Voisit yhtä hyvin luopua yrittämästäkin - hän on herrasi ja valtiaasi, voittajasi ja vartijasi, tämä pisamanaamainen, kissaa ajava pojanviikari, joka on aina äänessä. Mutta kun illalla palaat työstä masentuneena, toiveet ja suunnitelmat pirstaleina, poikasi saa kaiken ehjäksi jälleen kahdella taikasanalla: "Terve isä!"

-Alan Beck-  Kotiliesi No.6 1958

2 kommenttia:

  1. Aika hyvä =D ite huomaan noita joitain mussa itessä. =D

    VastaaPoista
  2. Aika kiva teksti :) tossa ku luki jotain "purukumia tukassa" ni aattelin eikun "purukumia nenässä" (pikkuukko) :D hehe.

    VastaaPoista