Eilen illalla pikku miehemme oli todella vaikea saada nukkumaan. Kaiken lisäksi mieheni veli soitti, jos voisi tulla käymään. Tähän aikaan, ajattelin, kellohan on jo lähelle yksitoista, ja entä jos tää lapsi ei nukahda ennen sitä? No, pikkuinen nukahti kuitenkin, loppujen lopuksi. Kuulin vain kun ovi kävi alhaalla ja sitten meidän asuntomme ovi. Mieheni veli tuli sisälle ja kuulin että hän sanoi hakevansa autosta vielä jotain. Ovi kävi taas hiljaa ja sitten pikkuinen jo nukkui niin syvää unta, että saatoin lähteä huoneesta. Menin keittiöön ja ihmettelin, miksi vieraamme näyttää niin kovin ihmeelliseltä. Hän kysyi, nukahtiko pikkuinen ja kuultuaan vastauksen, hän oli todella iloinen. Mitä ihmettä, miksi hän on niin iloinen siitä, että meidän pikku-ukko nukahti?
Sitten ymmärsin! Siskoni seisoi yhtäkkiä edessäni, rakas siskoni. En olisi voinut villeimmissä kuvitelmissakaan ajatella, että hän olisi täällä. Yhtäkkiä, ilmielävänä! Tervetuloa taas! Olin niin yllättynyt, etten oikein tiennyt miten olla. Lopulta sentään ymmärsin toivottaa tervetuloa. Olin vain niin iloinen ja yllättynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti