Mikä on tytär?

Kai muistatte sen kirjoituksen pojasta? No, nyt siskokullat, täältä tulee teille.

Mikä on tytär

Pikku tytär on suloisimpia asioita, mitä osaksesi voi tulla. He syntyvät ympärillään hentoinen enkelimäinen hohde, ja vaikka se joskus kuluu melko olemattomaksi, jäljelle jää riittävästi vangitsemaan sydämesi - silloinkin, kun he istahtavat saviseen maahan, huutavat täyttä kurkkua kiukusta tai keksivät lähteä kadulle kävelemään äitinsä parhaissa vaatteissa.

Pieni tyttö saattaa olla suloisempi (ja ilkeämpi) kuin kukaan muu maailmassa. He voivat kulkea ympäriinsä ja polkea jalkaa ja aikaansaada ääniä, jotka repivät hermojasi; mutta juuri kun avaat suusi puhuaksesi sen puhtaaksi, hän seisoo edessäsi ja katselee sinua hurmaavan veitikkamaisesti. Pieni tyttö on Viattomuus, joka leikkii loassa, Kauneus, joka seisoo päällään ja Äitiys, joka roikottaa perässään nukkea jalasta.

Tyttöjä on saatavissa musta-, valko-, puna-, kelta- ja ruskeatukkaisina, mutta aina kun tilaat itsellesi pikku tyttären, Luontoäiti onnistuu lähettää tyttö juuri lempiväriäsi. Tyttäret osoittavat tyhjäksi kysynnän ja tarjonnan lain - vaikkapikku tyttöjä on miljoonia, jokainen heistä on kallisarvoinen kuin jalokivi.

Jumala lainaa monelta eri olennolta luodessaan pientä tyttöä. Hän ottaa linnun laulun, porsaan kirkunan, aasin itsepäisyyden, apinan temppuilun, heinäsirkan hyppelyn, harakan uteliaisuuden, gasellin nopeuden, ketun viekkauden, kissanpojan pehmeyden ja kaiken muun kukkuraksi hän lisää naisen salaperäisen luonnon.

Pieni tyttö pitää uusista kengistä, juhlapuvuista, pienistä eläimistä, alakoulusta, metelöitsijöistä, naapurin tytöstä, nukeista, kuvitelmista, tanssikoulusta, jäätelöstä, keittiöstä, värityskirjoista, itsensä kaunistamisesta, kutsuista ja eräästä pojasta. Hän ei erikoisesti välitä vieraista, pojista yleensä, suurista koirista, vanhemman sisaren vanhoista vaatteista, kovista tuoleista ja vihanneksista. Hän on äänekkäimmillään, kun sinun pitäisi ajatella, sievimmillään, kun juuri aiot torua häntä, touhukkaimmillaan, kun on maatamenoaika, hiljaisimmillaan, kun haluaisit näyttää häntä vieraille ja viehkeimmillään, kun sinun ehdottomasti ei taaskaan pitäisi antaa hänelle myöten.

Kuka muu voi tuottaa sinulle enemmän murhetta, ärtymystä, tyydytystä, ihmetystä ja todellista iloa kuin tämä Eevan, Salomen ja Florence Nightingalen yhdistelmä?

Hän pystyy sekoittamaan kotisi, hiuksesi ja arvokkuutesi - käyttää loppuun rahasi, aikasi ja kärsivällisyytesi - ja juuri kun olet räjähtämäisilläsi, hän alkaa jälleen säteillä ja niin olet taaskin menettänyt pelin.

Niin, hän on todellakin hermoillekäypä harminkappale, mellastava kimppu kepposia. Mutta kun unelmasi särkyvät ja maailma on sekaisin - kun sinusta tuntuu, että loppujen lopuksi itsekin olet aikamoinen hölmö - tunnet itsesi kuninkaaksi jälleen,kun pikku tyttäresi kiipeää syliisi ja kuiskaa: "Isästä minä eniten pidän!"

-Alan Beck-

Tämäkin siis vanhasta kotiliedestä, vuodelta  1958, no.6