Kaksivuotias

Eilen oli niin kova tohina koko päivän, että en sitten loppujen lopuksi kerennyt laittaa tänne onnitteluja pikkupojallemme, joka täytti siis kaksi vuotta.

Siskoni muovaili kakun päälle traktorin. Minkäs muunkaan, poikamme on hulluna traktoreihin.

Emme me kaikki tähän pöytään mehtuneet, meitä oli noin kaksikymmentä. Voi kuinka onnellisen ja niin mielissään näköinen mussukkamme oli, kun lauloimme hänelle Ja må han leva. Taitaa olla yksi poikamme lempilauluista. Hän istui tuolissaan ja hymyili ja katseli ympärilleen. Kun pyysimme puhaltamaan kakusta kynttilät, se kävi niin nopeasti että en kerennyt kuvaa edes saada. Yhdestä kerrasta sammui kumpikin kynttilä. Näki, ettei ensimmäistä kertaa kynttilöitä puhaltanut.

Söimme prinsessakakkua, coctailtikkuja, hodareita, aleksanterinleivoksia, påskmustia, kahvia. Coctailtikut olivat menestys, yksi lapsista kysyi, että miten te keksitte tehdä tällaisia, nämä ovat sairaan hyviä. Meillähän oli lapsena niitä melkein joka synttäreillä, mukavaa vastapainoa kaikille kakuille ja sipseille ja muulle pöpölle. Kertakäyttöastiat olivat kova sana, luulen että muuten olisin saanut tiskata vielä ensi viikolla. Vaikka onhan oikeat astiat hienompia, mutta mitä väliä. Haluan tehdä muutakin kuin tiskata. Kakut tein itse, paitsi tuon traktorin. Mieheni haki eilen töiden jälkeen 2,5 kiloa marsipaania tukkuliikkeestä. Sitä sitten värjäilin ja kaulin kakkujen päälle. Aivan tautisen hyvää, parempaa kuin kaupassa.

Paljon lahjoja, niin kuin poikani sanoo. Tädeiltä ja sediltä sekä isovanhemmilta ja ystäviltä. Legot ovat kyllä suosikki, niin paljon olen niillä itsekkin leikkinyt lapsena. Milloin olen näin kiiltäviä ja naarmuttomia legoja pidellyt käsissä?

Junarata on myös must. Muistan erään joulun, kun me kaikki lapset saimme yhteiseksi joululahjaksi pattereilla toimivan veturin. Rakensimme pitkän radan, joka kiemurteli sohvien ja pöytien jlkojen välistä ja teki mutkia ja nousuja. Veturin perään kiinnitimme niin monta vaunua kuin se vaan jaksoi vetää. 

Tätä äiti toivoi vissiin enemmän kuin poika, mutta kattilat saivat jo eilen illalla kovaa kyytiä, kun poikamme innostui niillä soittamaan. Setänsä opastuksella. Leikkihella oli lahja Suomen mummilasta ja kummitädiltä yhteisenä, mukana tuli myös ruuanlaittovälineitä. Kiitokset mummille ja vaarille ja kummille! Astoita teddy sai myös eräältä ystävältämme, joten nyt niitä piisaa leikkeihin. 

Kaikista paras taisi olla poikamme mielestä kuitenkin tämä trukki (ei ole vielä mennyt äidin opit muovikrääsästä perille).  Illalla pää painettiin uudelle pienelle untuvatyynylle. Juhlat olivat niin mukavat ja väsymys painoi pienen nukkumaan.

Itselläni ei ollut kovin kummoista lahjaa, ompelin kuitenkin tällaisen lippunauhan. Ajatteli, että sen voi laittaa sitten poikamme huoneeseen kun saamme sen kuntoon. Kiitos kaikille vieraille, kun tulitte. Eräät eivät päässeet tulemaan, kun olivat kipeänä, mutta toisen kerran nähdään.

Meillä on niin suloinen ja ihana poika. Olisin varmaan paljon onnettomampi ilman tätä päivänpaistetta. Kaksi vuotta on mennyt niin nopeasti, mutta en voi enää kuvitellakkaan elämää ilman lasta. Kaksi vuotta on siitä mainio ikä, että nyt hän alkaa juttelemaan yhä enemmän ja melkein joka päivä tulee sellainen juttu ulos suusta, jolle saa kunnolla nauraa. Jatka rakas lintuseni, laula aina äiti iloiseksi!