Unelmatyö

Mikä on, kun jalkoja särkee, olen yltä päältä hienoisen pölyn peitossa, silmissä vilisee kermaa ja korvissa hurisee. Huulia nuollessani maistuu makealle ja iho tuntuu niin tahmealta. Olin eilen sellaisessa pyörityksessä, että en pitkään aikaan ole ollut. Niin, minähän en oikeastaan pyörinyt paljon mihinkään, mutta pullat sitäkin enemmän.

Sain eiliseksi yllättäen ja mukavien asianhaarojen kautta töitä yhdestä leipomosta. Mitä muutakaan laskiaistiistaita edellisenä päivänä siellä tehtiinkään, kuin laskiaispullia. Aloitin aamun pakkaamalla valmiita pullia myyntipakkauksiin. Homma alkoi sujua kuin itsekseen muutaman sadan pullan jälkeen ja kohta olikin kahvitauko. Kahvin jälkeen jatkoin töitä pakkaamalla pullia. Kello kului ja koko ajan pullasaha surisi kauempana ja tiesin että lisää pullia tulee. En edes uskaltanut katsoa kylmähuoneen suunnalle, siellä odotti täysinäinen täysinäinen pinna pullia toisensa jälkeen, eikä loppua näkynyt. Ruokatauolla söimme ja palatessamme työhön saimme hieman vaihtelua: pakkauksissa oli vihreän tarran sijasta punainen. Kun suljin silmät, näin vain kermaisia laskiaispullia. Jatkoin pullien pakkaamista aina siihen asti kunnes lähdin kotiin. Pakattavaa jäi ja moni jäi vielä töihinkin. Pakkasin siis eilen muutamia tuhansia laskiaispullia!

Päivä oli kuulemma kaikkista työläin koko vuonna. Työntekijöitä oli parhaimmillaan 18 ja pullia oli tilattu 33 tuhatta kappaletta...