Tällaista olen kaivannut. Raakaa työtä, mutta kuitenkin niin kivaa. Kaivoin jo pari viikkoa sitten mieheni kotitalon pihalle kukkapenkin ja nyt kun meillä oli kukat ja mullat valmiina, sain myös istutettu ne.
Yleensä kun aloitan jonkun homman, eikä kukaan ole minua jarruttamassa, saatan jatkaa sitä vaikka kuinka pitkälle. Ei riittänyt kukkapenkki, vaan pitihän minun kitkeä vielä toinenkin kukkapenkki ja nyhtää ruohot talonseinustalta ja leikata ruoho ja siirtää risukasa ja lopuksi vielä haravoin suurimmat ruohosilppukasat. Kun yhden nurkan saa valmiiksi ja siistiksi, jo huutaa toinen nurkka puutarhassa vuoroaan. Ruohosilppu olisi hyvä jättää vain nurmikolle, mutta nyt ruoho oli niin pitkää, että sitä jäi paikoin rumiksi kasoiksi. Piha ei ole suuren suuri, mutta aikamoisesti sain siitä iloa ja puutarharoskaa.
Kukkapenkki valmiina. En ole mikään ammattipuutarhuri, mutta intoa ja kiinnostusta minulta löytyy. Toivotaan että nämä pionit ja kuuliljat joskus näyttävät hieman täyttävämmiltä. Voiko mikään olla rentouttavampaa kuin mullan tonkiminen ja maan tuoksu? Siis henkisesti, ruumiillisesti olin ihan poikki urakan jälkeen. Mutta niin tyytyväinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti