Hilla, Lakka, Suomuurain... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Etelässä näin vain unta lakoista ja nyt olen kerännyt niitä Koskivaarasta omin käsin. Ja jaloin, ette uskokkaan kuinka rankaa puuhaa on tarpoa lakkasuolla tunninkin. Maisemat olivat taas ihania ja etsimme mieheni kanssa hyvää lakkapaikkaa jonkin aikaa. Viimein pysähdyimme tien viereen, tämä on viimeinen paikka josta katsomme. Vaikka ei tuo maasto kyllä siltä näytä että siellä lakkaa olisi... Kävelimme harvaa metsää ja saavuimme sellaiselle paikalle, että väsymys katosi jaloista ja hyttyset ja paarmat häiritsivät vähemmän, vaikka kovasti yrittivätkin suuhun ja nenään. Sitä itikoiden määrää en voi sanoin kuvailla. Jotain uskomatonta. Olimme iloisia kun mökissä inisi vain parkymmentä hyttystä. Mutta nyt olemme kotona ja marjat onnellisesti pakkasessa. Osan keitän vielä hilloksi ja sitten saan herkutella sitä vinkujuuston kanssa. Voisiko Koskivaara parempaa enää tarjota? Jos sattuu muuten hyvälle lakkapaikalle ja marjat ovat vielä kiusallisesti hieman raakoja, kannattaa ne poimia, sillä huoneenlämmössä ne kypsyvät. Uskokaa pois, en itsekkään uskonut ennen kuin kokeilin.
Kiva kuulla että käytät vielä sanaa vinkujuusto! En tiedä onko meidän suvun oma juttu vaiko ihan "normaali" sana, harvemmin sitä ainakaa muiden suusta kuulee :) J-serkku
VastaaPoistaJoo, vinkujuustoa se on ja pysyykin:). En kauheesti oo muilta kuullut sitä sanaa kyllä. Mikä ihmeen leipäjuusto? Täällä ruotsissa se on kaffeost, täällä on tapana laitta palasia kuumaan kahviin, siitä vissiin nimi.
VastaaPoistaJep! Juuri tänää itseasiassa puhuttiin työpaikalla että onkohan muissa maissa, mm. Ruotsissa, ollenkaan vinkujuustoa. Mutta näköjään on, tosin käytetään ehkä hieman eri tavalla :)
VastaaPoistaAinaki täällä pohjoisessa on sitä, mut paljon kalliimpaa ku suomessa.
VastaaPoista