tiistai 19. helmikuuta 2013

Ulkosuomalainen

Tämä taitaa olla asia, josta saisi kirjoitettu ihan kokonaisen blogin, nimittäin suomalaisena ulkomailla. Tapauksessamme siis ruotsissa. Jotenkin olen tämän aiheen taitavasti välttänyt ja kirjoittanut siitä ehkä muutaman kerran, kun koti-ikävä on ollut suurimmillaan. Nyt yritän ottaa asian hieman paremmalta kantilta, antaa vähän todenmukaisempaa kuvaa täällä elosta ja olosta.

Ensimmäiseksi. Arki se on täälläkin. Syödä täytyy ja pestä pyykkiä, käydä lääkärissä ja soittaa kelan tätille (tai siis försäkringskassan tätille) ja käydä kaupassa. Pohjimmiltaan elämä täällä on jokseenkin samanlaista kuin suomessa, mutta siinä se juuri onkin. Kun erot eivät ole suuren suuria, niihin pieniinkin tarttuu joskus hyvinkin kyseenalaistaen. Asenteella "meillä suomessa kaikki on paremmin" saa vain turhaa murhetta aikaseksi. Jotkin asiat oppii kantapään kautta ja loppujen lopuksi myöntää, tämähän on oikeastaan parempi kuin kotisuomessa. Tai sitten toisin päin.

Ensimmäinen asia, mihin kotona kiinnitin huomioni, oli ulko-oven lukko. Jos oven haluaa ulkopuolelta kiinni, siis lukkoon, täytyy se vääntää avaimella kiinni. Siis ilman avainta et voi kotoa lähteä, niin että saisit oven jätetty lukkoon. Ja joka ikinen kerta se täytyy myös muistaa laittaa sisäpuolelta lukkoon, vaikka vieraiden jäljiltä. Aluksi tämä ärsytti suunnattomasti, nyt siihen on tottunut, enkä koskaan ole jättänyt avaimia vahingossa kotiin ja jäänyt lukkojen taakse.

Yksi yllätys itselleni oli, että saunakulttuuri ei täällä kukoista lainkaan niin loistavana kuin kuvittelin. Vaikka maina naapureita ollaan, tuntuu että täällä saunat ovat rumempia, lauteet aivan kummallisesti eikä saunoja lämmitetä joka ilta. Eikä edes joka toinen. Ei välttämättä edes joka viikko. Minä, saunan rakastaja, olen saanut tyytyä kolisevaan kylpyyn, jossa hien tuntee vain otsalla. Vessoista täällä harvoin löytyy se pieni käsisuihku, ei ollut edes sairaalassa, eikä tiskikaappeja ole missään. Vuokra asunnoissa on kuitenkin bofond, eräänlainen rahasto, joka on asuntokohtainen ja jonne joka kuussa menee vuokrasta pieni summa. Näitä rahoja voi sitten käyttää oman asunnon remontointiin, lähinnä tapetoimiseen ja lattiaan. Tätä voisi suomessakin nähdä enemmän, kuka haluaa omia rahoja laittaa vuokrakämppään, mutta eteisen oranssit seinät olisi kuitenkin ihan kiva saada omannäköisiksi.

Ensisilmäyksellä kaupat ovat täällä kuppasempia kuin suomessa. Väkisin tulee verrattu "tää on vähän niinku prisma ja tää muistuttaa cittaria". Isot marketit ei täällä pohjoisessa ainakaan vedä vertoja tarjonnassaan suomen jättiruokakaupolle. Etsin ja etsin pyöreää pesuvatia, kiersin läpi melkein kaikki mahdolliset kaupat, kunnes luovutin ja ostin suomesta. Mutta. Ruoka on täällä halvempaa, liha myydään suurperhepakkauksissa (jauheliha 2,5kg) ja sitä ei ole sotkettu kaiken maailman marinadeilla. Joo, hevosen lihaakin täällä myydään, ihan siivuina leivän päälle, ja siinä lukee selvästi mitä pakkaus sisältää. Suomesta kaipaan kunnon leipää sekä voileipäleikkeleitä. Kokeilkaa rajata leipäostoksenne ranskanleipään ja välillä ostatte pågenin älypehmeitä ruutuja, siis vuorottelette niillä, niin saatte tuntumaa täkäläiseen leipätarjontaan. Ruislepää täällä myydään yhtä kahta laatua, nekin on haaparannasta vaiko kenties torniosta.

Vaatekaupoista en viitsi sen enempää, kuin että ne ovat ihan samoja henkkamaukkoja kuin suomessa, valikoima vain vaihtuu täällä pari kuukautta aikaisemmin. Niin, täällä muuten löytää oikeasti hienompia kenkiä.

Terveydenhuollosta ei ole muuta kuin positiivistä sanottavaa. Kaikki raskaus sun muut jutut on hoitunut hyvin. Tulkinkin olisi saanut jos olisi halunnut, mutta minä en halunnut. Haluan pärjätä!

Kuten sanoin, kiinnitän huomiota näihin kaikkiin pikkujuttuihin. Mutta pienistä puroista se suuri virtahan kasvaa. Nyt kysynkin, olenko höpöttänyt tyhjille seinille vai haluatteko tämän tyylisiä juttuja enemmänkin? Ja kysyä saa mitä vain, kommentteja saa laittaa. Siis pitää.

Ps. Kokeilkaa seuraavalla ruotsinreissulla kävellä suojatien yli. Älkää pelästykö jos ensimmäinen auto antaa tietä, se on täällä täysin normaalia. Tottahan sitä voi kättä nostaa ja kiittää, mutta ei vaadita. Hejdå!

9 kommenttia:

  1. Ei mene tyhjille seinille jatka vaan kirjoittamista elämästä siellä. Seuraan muutamaa ulkosuomalaisen blogia ja niitä on todella kiva lukea. Välillä on kummastusta ja ihmettelyä, väillä uusia tapoja ja milloin mitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva:). Joo, nin se on. Välillä melkein unohtaa että asuu ruotsissa, mutta sitten joskus saa tuntea senkiin edestä, että ulkomailla ollaan.

      Poista
  2. Tack Henna, klockrent! Koen kaikki sen täällä Turussa. Fast tvärtom :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsågod! Hyvää jatkoa teille sinne turkuun! Kram!

      Poista
  3. Helt rätt så är det! :)
    Minäkin olen tottunut saunoa monta kertaa viikossa. Mutta nyt kun olen ostanut omna talon niin meillä ei edes ole sanua talossa!! Se tuntuu melkeen hirveältä...

    Fortsätt skriva som du gjorde! Det är roligt att läsa att någon annan känner likadant som mig. :)

    Hali
    /Carolina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä se kulkee suomalaisessa veressä tämä saunominen. Hali sinnekkin!

      Poista
  4. Jatka vaan samallalailla, ihana on lukea!:)
    Aurinkoa päiviisi! Vaikkei taida siel oikeesti paljon paistaa? Mukavaa kevään odotusta kuitenki!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Itse asiassa, täällä on viime aikoina ollut tosi aurinkoiset ilmat. Kiitos!Mukavaa ja urinkoista kevättä sullekkin!

      Poista
    2. *aurinkoista* kevättä siis

      Poista