Bää bää vita lamm

Tänään paistaa aurinko pilvien takaa, mutta paistaapa kumminkin. Lunta tulee tuiskuna, mutta ei niin kovasti kuin eilen. Vaikka ilma olikin eilen aivan mahdoton, lähdin poikani kanssa ulos. Jätimme pikkusiskon isin hoiviin ja suuntasimme lampaiden luokse. Matkan kuljimme melko hitaasti, vähän väliä pikku-ukko halusi pois pulkasta auraamaan tietä leikkitraktorillaan. "Äiti tää höylää" hän sanoi. Vähän aikaisemmin tänä talvena katselimme olohuoneen ikkunasta kun isot traktorit höyläsivät tietä.

Nyt vain on niin, että kameraa en viitsinyt kauheassa tuiskussa kantaa, joten valokuvat ovat jo yli vuoden vanhoja. Mutta eiköhän nämä samoja lampaita ole, kuin eilenkin.

Perillä niin lutuset lehmät. Eipäs kun lampaat, piti minun korjata. Voi sitä riemua kun lampaat sitten alkoivat määkimään. Ensin poika hieman pelästyi, mutta sitten jo nauratti. Tunsin pienoista yhteenkuuluvuuden tunnetta näiden villapalleroiden kanssa. Päälläni oli villakangastakki, villalapaset, villamyssy...

Kuvan lumimäärä ei vastaa todellakaan tämän hetkistä paljoutta. Meillä on lunta metrikaupalla, vaikka muille jakaa!

Tässä on porukan musta lammas. Näytti tuo kuitenkin sulautuvan joukkoon. Joka ikinen kerta kun käyn tuolla lammashaan luona, tuntuu siltä, että joskus vielä otan omia lampaita.  Saa nähdä, meidän parveke on hieman huono tarkoitukseen, mutta jos joskus asuisi jossain muualla kuin kerrostalossa.