Syytä juhlia

Pääsiäisen jälkeinen viikko on vierähtänyt hups vain. Meidän neljävuotis hääpäivämmekin tuli kuin kulman takaa. Kuukauden sitä olin odottanut ja miettinyt yllätystä miehelleni, mutta viime metreillä sen sitten unohdin. Yllätys tulikin sitten minulle.

Otimme kuitenkin tilaisuudesta vaariin ja pistimme ranttaliksi. Lapset mukavasti hoitoon ja itse herkuttelemaan. Huh, pitkään aikaan ei ole tullut syöty näin hyvin. Olihan se hieman hintavaa, mutta kuka ei hyvästä ruuasta joskus maksaisi. Täytyyhän sitä nyt hääpäivänä.

Alkuruokana yrttilohta ja tuo vaaleanpunainen oli jonkinlainen karhunvatukkakastike. En oikein tiedä näiden hienouksien nimiä, mutta voin sanoa että vei kielen mennessään.

Pääruoka koostui härän sisäfileestä ja palsternakka-juuriselleri muusista (oli sillä jokin hienompikin nimi), sekä pippurisesta kastikkeesta.

Jälkiruuan saapuessa pöytään ilahduin ja yllätyin. Suomalaisia kastehelmi kulhoja! Jälkiruoka oli jotakin moussen tyylistä, mutta ei kuitenkaan moussea. Siinä maistui valkosuklaa ja kastike oli vadelmasta. En kyllä ole ennen maistanut tällaista, todella erikoista.

Ravintolalle annan täyden kympin ja suosittelen lämpimästi muillekkin.

Menikö läpi? Okei, huijasin vähän. Ei meidän lapset missään hoidossa olleet, eikä me missään ravintolassakaan käyty, ihan tässä kotikeittiössä aterioitiin. Hääpäivä meillä oli ihan oikeasti, joten ruokaan olikin sitten panostettu. Alkuruuan jälkeen poikamme lähti hyppimään olkkariin ja sanoin että älä nyt vielä lähde, tule takaisin syömään. Poika siihen, että mehän syötiin jo...