Katson ulos ikkunasta, näen pellon ja sen laidalla kaksi hirveä. Kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Pysäytän hengitykseni ja voin melkein kuulla kuinka eläinten hengitys puhisee syömisen lomassa. Sumu on jo laskeutunut, se kietoutuu eläinten jalkoihin aivan kuin nielaistakseen ne toiseen maailmaan. Painan nenäni litteäksi vilpoista lasia vasten niin hiljaa, etten sitä edes itse kuule. Katseeni vaeltaa pitkin pellon laitaa, punaisesta ladosta itään ja taas hirviin. Emä ja vasa. Äiti ja lapsi. Mietin miten ne nukkuvat. Vai nukkuvatko ne? Yöllä vai päivällä? Seisoen niin kuin hevoset vai maaten heinikon keskellä? Niillä ei näytä olevan mikään kiire. Ei kelloja, ei almanakkoja. Taitavat lähteä vasta kun saavat kyllikseen. Niiden karva kiiltää aivan kuin sisältä päin. Naurahdan itsekseni. Kesäyön aurinko tekee silmilleni tepposen tai sitten se on unen puute. Ehkäpä molemmat yhdessä. Seison siinä ikkunalla kauan. Hirvet seisovat juhla-ateriansa äärellä, välillä kuulostellen, toisella hetkellä ilmaa haistellen. Taivas punastuu pikkuhiljaa taivaanrannasta ja lintujen laulu kantautuu heppoisen ikkunan lävitse. Aamu ei ole kaukana. Säpsähdän yhtäkkiä. Minun on täytynyt ummistaa silmäni vain hetkeksi, mutta silti aamuaurinko paistaa pirteänä silmiini. Hirvet koivikossa ovat poissa. Pieni pettymys pujahtaa rintaani. Ummistan silmäni ja näen ne jälleen. Kuin kaksi veistosta, ylväänä usvan keskellä. Ihmeellinen muisto piirtyy verkkokalvoilleni suljettujen luomieni takana. En melkein raaski avata silmiäni.
Kaikki yllä on niin keksittyä, mutta se voisi olla myös totta. Eikö haaveet myös toteudu paremmin jos niitä uskaltaa haaveilla? Haaveilen omasta pellonlaidasta ja juuri nyt kesän kynnyksellä öiden valjetessa haave vain voimistuu. Rakastan luontoa niin paljon ja välillä tuntuu että se on kaukana kuin toinen planeetta. Joka kerta metsässä ihmettelen, hieman romantisoiden, miksi ihminen koskaan otti sen askeleen, että rakensi talon. Jos voisin asua kuusen juurella, tekisin sen. (ja ensimmäisen sateen sattuessa lähtisin kotiin). Ihania haaveiluhetkiä, ihanat lukijat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti