tiistai 3. helmikuuta 2015

Vuosi 2014, osa 2/3

Heippahei! Tuntuupa ihan mielettömältä kirjoitella viime kesästä, kun täällä on lumensyyvysennätykset paukkuneet. 113cm!

Heinäkuu

Mennyt kesä oli aikaisempiin kesiin verrattuna tavattoman erilainen. Teimme autottomana tietoisen päätöksen, että emme lähde suomeen. Yksi suuri syy oli myös se että mieheni yhä opiskeli. Heinäkuu oli huippilämmin! Monesti pakkasin kesäkassiin aurinkorasvan, juomapullot ja lukemista sekä viltin ja suuntasimme leikkipuistoon. Lasten leikkiessä makoilin varjossa lukien kirjaa. Yritimme myös ottaa ilon irti tästä Luulajan kesästä ja kävimmekin kerran Klubbvikenissä, saaressa, jossa on aivan mahtava uimaranta. Pääsimme myös eräiden ystävien mökille pikkusaareen ja se reissu oli kuin jostain kirjasta. Meren huuhtomia kallioita, merivesi lämmintä kuin linnunmaito ja illalla matkalla kotiin päin aavemainen usva peltojen ja lehmien ympärillä. Loppukuusta alkoivat mustikat kypsyä ja löysimme mieheni kanssa salaisen uimarannan. Todennäköisesti meillä ei ollut vain mukavaa ja hauskaa. Ikävöimme suomeen ja riitelimme, meillä oli huonoja päiviä ja vettäkin saattoi sataa joskus. Aika kultaa muistot, mutta ei ole vielä korjannut sitä rikkipaukautettaua auton ikkunaa, josta naapurimme tuli kertomaan eräs päivä heinäkuussa.



Elokuu

Kesä jatkui ja teimme retkiä lähimetsiin sekä kaupungille kahvilaan. Löysimme kourallisen mesimarjoja, avohakkuullisen vadelmia sekä ämpärillisen kanttarelleja. apset roikkuivat metsässä joko mukana, tai sitten polkaisin yksin illalla kun mieheni saapui kotiin. Lähijärvellä ja sen ympäristössä vietimme aikaa hikisinä ja hyttysten syötävänä, mutta vihdoin tuli kesän komein ukkonen ja maa imi pesusienen lailla. Elokuun loppupuolella aloitin taidekoulun. Pyörällä päästä ja aivan hukassa ensimmäsenä päivänä, mutta parin viikon jälkeen olin yksi joukossa. Mieheni valmistui kokiksi ja oli kotona kun minä ravasin kouluun. Kaiken kaikkiaan kuu oli täynnä uusia tuulia. Tunsin että koulun alku sai mieleni virkeämmäksi ja perspektiivini laajeni.


Syyskuu

Opintoni jatkuivat vauhdilla. Teimme opintokäyntejä, maalasimme akvarelleilla, kananmunatemperalla, paukutimme peltiä, vietimme yhden vesiväritunnin kahvilan terassilla luonnoksia piirtäen, mutakakun voimalla. Kotona lapset aloittelivat päiväkotia isän kanssa. Vietimme pidennetyn viikonlopun Koskivaarassa ja saimme nähdä jahtiporukan hirvenpaloittelun. Illalla soutelimme joella, joka oli peilityyni. Kaiken kauneuden saattoi nähdä, sillä hyttyset eivät enää peittäneet aurinkoa. Ihan hassua, että tästä kaikesta on jo melkein puoli vuotta. 


3 kommenttia:

  1. Huhu mikä sieni! :O Kiva lukea.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! No kiva ku tykkäät. Mä yritän saada vikan osan kirjotettu pian:)

      Poista
  2. Mitäs teidän eloon kuuluu näin kesän kynnyksellä? :)

    VastaaPoista