Syksyn värit täyttää nyt luonnon. Ulkona on niin ihana hengittää raikasta ilmaa, että täytyi avata suu ja täyttää sekin syksyn tuulella. Nyt tuntuu että inspiraatio valokuvata on kuitenkin vähissä. Vatsa painaa ja supistukset tuovat oman lisänsä liikkumiseen. Valo vain vähenee entisestään ja tämä meidän koti on varustettu niin vähillä ikkunoilla. Minusta on tullut oikea sohavperuna. Kun lopulta keksin jonkin hyvän kuvauskohteen, onkin jo ilta ja valo vähissä.
Arki rullaa tavalliseen tapaan. Mitään kovin erikoista ei nyt ole tapahtunut. Olen lukenut kirjoja, syönyt mieheni herkullisia ruokia, leiponut välillä, ollut liian vähän ulkona ja nauttinut syksystä. Ihan totta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti