Joskus voin uppoutua omaan maailmaani täysin. Riittää, kun koti on hiljainen ja mieli hyvä. Istahdan sängyn laidalla ja kellahdan kumoon. Annan ajatusten lentää. Mietin kaikkia ihania asioita. Asioita, joita olisi niin kiva tehdä tai omistaa tai kokeilla. Mikä ennen haaveilua tuntui mahdottomalta, saattaa tunnin unelmoinnin jälkeen tuntua todelliselta, aivan mahdolliselta.
Uskon, että haaveilu ja unelmointi itselle tärkeistä asioista ei ole pahitteeksi. Kuinka muuten voisin koskaan saavuttaa mitään, mitä haluaisin. Jos en uskalla unelmoida, kuinka uskaltaisin tehdä päästöksiä jotka johtavat niiden toteutumiseen. Unelmoimalla voi saada paljon aikaan. On ihana välillä rauhottua ja miettiä ilman stressiä ja huolia, mitä haluaisin elämältä. Mieli rauhoittuu ja teen ennen kaikkea itselleni selväksi, mitä tahdon ja minkä eteen ponnistelen.
Haaveilu on kaiken lisäksi ilmaista. Mikään ei ole hauskempaa, kuin miettiä ja suunnitella ilman rahallisia rajoja. Jättäkää nyt tietokone, kirjat, lehdet ja kaikki muu. Silmät sulkemalla saan ainakin itse aikaan parhaat ideat. Unelmissa on helppo olla juuri sellainen kuin tahtoisi. Olen mukavampi, kiltimpi, reippaampi, perheeni asuu siellä missä itsekkin viihdyn, raha ei ole jokapäiväinen huoli... Tuntuuko unelmoinnin jälkeinen arki sitten harmaalta? Ei, sillä saan haaveista pikemmin virtaa kuin alakuloa. Energiaa hoitaa asioita haluamaani suuntaan. Jotain päämäärää huomiselle.
Kuka oikeasti jaksaa elää ilman unelmia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti