maanantai 30. syyskuuta 2013

Elänkö ajatellakseni vai ajattelenko elääkseni?

Mietin aivan liikaa. Mietin pääni puhki ja pohdin aivot pihalle. Olen pohtija. Mielikuvitukseni lentää ja välillä löydänkin itseni ajattelemasta jotain aivan kummallista. Pahinta mitä siinä vaiheessa voin tehdä, on että avaan suuni ja kerron mietteeni. Ihmiset lähelläni eivät tajua, miten ajatukseni lensivät niin kauas aiheesta. Välillä miettiminen ja pohtiminen onkin ihan hyvä juttu. Jos vaikka ostaa taloa tai valitsee karkkipussia hyllystä. Molempiin on hyvä käyttää ainakin se kaksikymmentä minuuttia. Mutta joskus toivoisin, että osaisin olla ajattelematta. Maailma on täynnä vaihtoehtoja, niitä on yleensä enemmän kuin kaksi, useimmiten totuus on lähempänä kahtakymmentä. Haluaisin niin kovasti tietää, mitä haluan. Missä haluan asua, missä haluan lapseni kasvavan, missä haluan opiskella, missä haluan tehä töitä... Lista ei ole pitkä kuin nälkävuosi, mutta läheltä liippaa. Miksi mietin kaikkea? Hetkittäin tuntuu, että pääni on kuin läppäri jonka tuuletinta ei ole imuroitu aikoihin. Täynnä pölyä ja roskaa. Voisin nyt jättää tämän pohtimisen ja keskittyä sen sijaan tähän hetkeen. Pysähtyä ja kohdistaa katseeni tähän ja nyt. Jättää se turha pohtiminen huomisesta.

13 kommenttia:

  1. Tuttua ja väsyttävää. Miettiminen, harkitseminen, päättäminen. Mutta kaikella on aikansa. On hyvä joskus pysähtyä miettimään, pysähtyä olemaan vain ehkä hiljaakin. Osaisi. Taidon tuon!!
    Mutta kaikkeahan voi oppia, ehkä kantapäänkauttakin =).
    Opettelua koko elämä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Saatan mennä sohvalle lepäämään ja aivot vaan surraa ja surraa ja ajatus lentää. Onneks osaan nukahtaa tosi nopeesti jos haluan:). Kiitos sanoista!

      Poista
  2. ojojoj, vad jag känner igen mig! ibland säger man något som för de andra är helt ifrån tomma intet, men i hjärnan så hänger det helt ihop för att jag har ju tänkt på det, så tror man att alla hänger med... haha.

    men jag har samma sak, hela tiden tänker jag på vad jag vill göra, var vill jag bo, osv, osv, men jag kan ju inte göra så mycket angående till exempel boendet. jag måste bo i knivsta, men jag kan hälsa på i luleå ofta ändå. då får jag det bästa av luleå ;) samma kanske för dig, nu bor du i luleå, och det är väl kanske bara att vänta och se, låta gud visa. men jag vet att det är svårt, tankarna snurrar ändå! det är såå svårt att bara låta det vara som det är och i guds händer. ibland bara 'GAAAAAAAH kan någon stänga av min hjärna????!!!!'.. men men. man får träna. tålamod. vi har iallafall mat för dagen och tak över huvudet. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "...kan någon stänga av min hjärna?". Joo, joskus tuntuu siltä! Mutta riittävät yöunet ja joku kunnon juoksulenkki saa ajatuksia yleensä laantumaan hieman. Ei mulla aina tietysti tunnu tältä, mutta nyt vaan sattui isnspiraatiota kirjoittaa kyseisestä tunteesta. Onneksi ei aina pohdi ja murehdi niitä tylsiä asioita, vaan joskus on mielessä ne ihanat ja mukavat jutut.

      Poista
  3. Mulla on ongelmana suunnitella koko ajan mitä aion tehdä seuraavaksi!Kunpa voisin joskus olla kuin hevonen - ne elävät hetkessä eivätkä suunnittele tulevaa :).Silloin ei tarvitsisi myöskään murehtia mistään , jos olisi hevonen :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, hevoset! Ole onnellinen sun ponin kanssa, se on yks asia mikä varmasti saa sun huonon päivän paremmaks ja mielen piristymään. Hepat on niin ihania. Ja niin sinäkin!

      Poista
    2. Jep , niin on!Ja kiitos samoin! :)

      Poista
  4. Sulla on päätä! Siks mietit? :) Ehkä myös aikaa hiljaa miettiä. Etsi ihmeessä lisää motivaatiota, tietoa ja haastetta. Eli kanavoi ajatukset ja pohdinta siihen, mistä saat eniten iloa. Riittävä haastetaso pitää elämän mielekkäänä ja onnistuminen tukee itsetuntoa. On rikkaus osata pohtia asioita. Vaikka sitten käyttää karkkipussin valintaan se 20minuuttia ;) Jatka pohdintaa eri asioista. Olet varmasti hyvä analysoimaan, ajattelet sydämellä ja monipuolisesti. ...sinulla on hyvä huumorintaju. Älä vaan jätä sanomatta erilaisia ajatuksia, samanlaisuus tappaa luovuuden..ja se klisee on totta, erilaisuus on rikkaus. Eiköhän lähipiiri pidä sinusta just siksi kun olet oma itsesi! Ainakin niiden pitäisi! :) ja kaikkea ei kaikkien tarvitsekaan ymmärtää, kunhan rakkaus ja arvostus puolin ja toisin säilyy. Kenenkään ei pitäisi ainakaan jäädä olemaan hiljaa ja yksin miettimään. Ei varsinkaan sinun :) sun ajatuksia on muutenkin kiva lukea, ne on niin raikkaita ja taitavasti rakennettuja! :) -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka mun ystävistä on tällainen psykologi?! Ihan huippua, lämmitti sydäntä ja teki mielelle niin hyvää sun kommentti! Haastetta pitäisi jostain etsiä, se on se mitä nyt kaipaisinkin. Kiitos vielä, oli ihana lukee tällainen kommentti! (Siis ajattele muuten jos on ostanu vaikka suklaalevyn ja kaatissäkin ja sitte yhtäkkiä huomaa että suklaata on enää yks pala ja pussi on puolillaan, niin tasapaino on ihan hukassa ku pitää imeskellä pelkkiä kovia karkkeja. Jos olis miettiny vähän paremmin;))

      Poista
  5. Niin ja se tyks juttu: Olis hyvä jos keksisit alan, jossa pääsisit käyttämään ja edelleen kehittämään kykyjäsi! :) ehkä sulla onkin mielessä joitakin vaihtoehtoja, kun oot miettinyt opiskelua. Opiskelu ei varmasti mee hukkaan ja monissa kouluissa voi edetä omaan tahtiinkin, miten oma tilanne sallii. :) (muuttakaa ihmees tänne ja tuu sit mun kouluun... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon miettiny opiskelua ihan vaikka vain sen mielekkyyden vuoksi. Sais jotain vaihtelua ja mä kun tykkäsin koulusta(aika kultaa muistot, eh..?). Ihan parhaita oli just äidinkielen tunnit ja kun sai kirjoittaa jotain, kun keksi sen kuningasidean ja kun opettaja vielä tykkäsi siitä. Jep, omien kykyjen käyttäminen olis tosi mukavaa, oon viime aikoina vähän niinku polkenu paikoillaan. Ootko toi sama L? (Kuka L?, mä tunnen monta ällää)

      Poista
  6. Mä oon toi sama vale- (/keittiö-) psykologi ja tunnet mut myös toisella nimellä, Leena! :) nyt mun anonymiteetti on mennyttä eikä tähän auta suklaa, ei liiemmin toinenkaan namipussi!:D Se aikuisempana opiskelu on jotenkin koukuttavaa, on napannut ainaki mut mukaansa. Äikän kurssilla mun takana istuu sun kaksoisolento, muita en juuri tunne muttei silläkää oo niin väliä, ku aineet ja tehtävät on kiinnostavia, sopivan haastavia + omaa oppimista on nii palkitsevaa seurata. Voidaa kirjotella lisää vähä anonyymimmin, mä oon koittanu pitää matalaa profiilia. :) -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei mennä liian yksityiseks. Onneks noita leenoja riittää tässä maailmassa:). Pistä s-postii vaikka, no siis voisinhan mäki laittaa sulle. Kuullaan!

      Poista