tiistai 13. toukokuuta 2014

Mitä vielä?

Tänä vuonna on kerennyt sattua kaikenlaista ei niin mukavaa. Tässä hieman kevään saldoa:

  • Pikku-Myy muki löytyi tiskikoneesta korva irronneena
  • auto ei mennyt katsastuksesta läpi, eikä raha ole vielä riittänyt sen kuntoon laittamiseen
  • eräänä päivänä naapuri soitti ovikelloamme ja kysyi olimmeko tietoisia, että meidän auton pieni kolmion muotoinen ikkuna on rikki. Että ei sada sisälle jos tulee sade. Ei, ei tiedetty mutta nyt kyllä. Kiitos.
  • meidän niin-hieno-punamusta-kirpparilöytö Stiga-rattikelkka varastettiin. Milloin, emme tiedä, mutta yhtäkkiä sitä ei vain enää ollut rappukäytävässä.
  • Niiskuneit-muki lipsahti käsistäni ja iskeytyi kohtalokkain seurauksin tiskikoneeseen. Siis hajosi.
  • Tiputin vihkisormukseni haravoidessani pihalla
Yhtäkään edellä mainittua asiaa ei olla saatu kuntoon tai löydetty. Rahallisesti pelissä on muutaman kuukauden vuokran suuruinen summa. Eikö tässä tilanteessa olekin jo lupa hieman itkeä?

Nä, jag orkar faktiskt inte skriva på svenska. Fast jag kan berätta att jag har tappat bort min vigselringen.

6 kommenttia:

  1. Voi että!

    Mutta jos jaksat yrittää ajatella, että vaikka on kyse näin ikävistä asioista, kuten auton rikkoontumisesta, sormuksen häviämistä jne. Sen minkä olet menettänyt,saat varmasti jotakin kautta takaisin ja asioilla on tapana järjestyä oikealla tavalla, oikeaan aikaan. Juuri sillä hetkellä ne ikävät asiat tuntuvat suurilta ja ovat suuria, mutta jossain vaiheessa huomaat että kaikki on muuttunut!
    Voimia sinulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Just näin oon yrittänyt ajatella. Ja kun ikävät asiat kirjottaa niin ne vähän pienenee. Kyllä asiat aina jotenki järjestyy, just nyt vaan harmittaa niin hulluna, eilen kävi toi sormuksen katoaminen.

      Poista
  2. Voih, tiedän tunteen, mutta joku vanha viisas vaimo sanoi, että kulta palaa omistajansa luo...
    Sitä minäkin odottelen -vihkisormustani.
    Mutta harmittaahan se. Päivä kerrallaan.
    Voimia sinulle=)
    HM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuntematon tai tuttu HM! Eihän se koko maailma ole, yritän ajatella että onneksi ei vaikka lapsi hävinny. Päivä kerrallaan. Voimia sinnekkin asian kanssa!

      Poista
  3. Voi kuinka sua ymmärrän. Ehkäpä paremmin kuin osaat kuvitella. Niinkuin joskus kerroin, on meidän elämässä aika monta juttua yhteistä, toki niitäkin, jotka ovat päinvastoin. Niiin tyhjästä elämäni aloittanut... Vuosia mennyt, tilanteet muuttuneet, monta juttua oppinut kantapään kautta, kunnes opin, että kun on kiitollinen niistä pienen pienistäkin asioista, niitä mahtuu elämään paljon enempi, kuin vaikkapa suuria voittoja tai lottopotteja, joita en vieläkään ole saanut. Luepa vaikka hidastaelämää.fi. Aihetta ajatteluun ;) -spöke-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosissaan saa välillä oikein räpiköidä, että pysyy pinnalla. Ja avun huutamiseen ei jää aikaa kun täytyy vetää henkeä kun on pinnalla. Oon yleensä ollut aika peruspositiivinen, mutta pitkään jatkuneet ongelmat kuluttaa! Voisin s-postilla kertoa ja jutella enemmänkin...

      Poista